Satu Saa­ri­nen

Tuo­mi­o­ro­vas­ti

Moni on on­nel­li­nen vuo­den lop­pu­mi­ses­ta! Vuo­si 2020 on ni­met­ty An­nus Hor­ri­bi­lik­sek­si, kau­he­ak­si vuo­dek­si. On to­det­tu, et­tä tämä vuo­si ei li­sää vuo­si­ren­kai­ta, kos­ka sitä ei kos­kaan ol­lut­kaan. Vuot­ta ei las­ke­ta, kos­ka se oli vain muu­ta­man nä­en­näi­sen huo­let­to­man kuu­kau­den mit­tai­nen!

Vuo­si 2020 oli kui­ten­kin vuo­si yh­tei­ses­tä ajas­tam­me ja yk­si­tyi­ses­tä ajas­ta­ni. Var­mas­ti oli päi­viä, joi­ta it­se ku­ka­nen­kin vaih­tai­si pois. Pan­de­mi­an päät­ty­mis­tä odot­taa koko maa­il­ma.

Mo­nel­le vuo­des­ta 2020 jää mie­leen yk­si­näi­syys, pet­ty­mys, epä­toi­vo, sai­raus tai sen pel­ko, tes­ti­tu­los­ten odot­te­lu ja syyl­li­syys: olen­ko tar­tut­ta­nut mui­ta? Hoi­ta­jien vä­sy­mys, päät­tä­jien vai­ke­at pää­tök­set, yrit­tä­jien ah­din­ko. Ja en­tä­pä tämä ra­sit­ta­va etäi­syy­den­pi­to? Kai­ken kes­kel­lä kai­paam­me van­haa nor­maa­lia.

Mut­ta ei niin pal­jon pa­haa, et­tei jo­tain hy­vää­kin. Pan­de­mia on li­sän­nyt em­pa­ti­aa ja huo­len­pi­toa. Mas­kin pi­tä­mi­nen on uu­si nor­maa­li, ja sen käyt­tö ker­too ai­na­kin mi­nul­le, et­tä yri­täm­me yh­des­sä. Vä­lit­tä­mi­nen on li­sään­ty­nyt. Ou­lu­lai­set ovat tu­ke­neet lah­joi­tuk­sin lä­him­mäi­si­ään tääl­lä ja kau­ka­na. Ta­lo­yh­ti­öi­den kek­se­li­äät kaup­pa­rin­git ja tur­val­li­set jou­lu­lau­lu­het­ket ovat ol­leet mo­nil­le tär­kei­tä.

Maa­il­man­his­to­ri­aan mah­tuu kau­hei­ta vuo­sia – var­mas­ti kau­he­am­pi­a­kin kuin 2020. Olo­suh­teet sa­ne­le­vat pal­jon. Nii­tä voim­me muut­taa vain pie­nen osuu­tem­me ver­ran. Se­kin on jo­tain.

Tämä vuo­si on pa­kot­ta­nut tar­kis­ta­maan asen­net­ta­ni mo­neen asi­aan; ku­lut­ta­mi­seen, mat­kus­ta­mi­seen, vas­tuu­see­ni. Sik­si se on ol­lut myös hyö­dyl­li­nen ja tär­keä vuo­si.

Uu­den­vuo­de­naat­to kirk­ko­vuo­des­sa muis­tut­taa: Ai­kam­me on Ju­ma­lan kä­des­sä. Sik­si mi­kään vuo­si ei voi ol­la ko­ko­naan kau­hea.

Siu­nat­tua Uut­ta vuot­ta!