Pasi Var­ti­ai­nen
Alu­e­joh­ta­ja,

Fin­n­ve­ra Oyj

Poh­jois-Suo­mi

Ke­vääl­lä yh­teis­kun­tam­me koki ää­rim­mäi­sen is­kun, kun ko­ro­nan vuok­si sul­jim­me lä­hes kaik­ki pal­ve­lut. Pa­him­man kol­hun ko­ki­vat pal­ve­lut, jot­ka vaa­ti­vat fyy­sis­tä kans­sa­käy­mis­tä. Ra­vin­to­lat, hy­vin­voin­ti­pal­ve­lut ja mat­kai­lu­a­la ko­ki­vat suu­rim­mat kol­hut. Yrit­tä­jät ja työn­te­ki­jät oli­vat ko­e­tuk­sel­la, ja tu­le­vai­suu­den nä­ky­mät vaa­ka­lau­dal­la. Sa­mal­la asi­ak­kai­den käyt­täy­ty­mi­nen muut­tui no­pe­as­ti, etä­pal­ve­lu­jen käy­tös­tä tuli nor­mia. Em­me ha­lun­neet enää pa­la­ve­rei­hin neu­vot­te­lu­huo­nei­siin tai käy­dä edes ruo­ka­kau­pas­sa. Vaih­to­eh­to­ja oli kak­si: la­maan­tu­mi­nen tai uu­den ke­hit­tä­mi­nen.

Ai­ka moni päät­ti läh­teä ke­hit­tä­mi­sen tiel­le. Tun­te­ma­ni kun­to­sa­liy­rit­tä­jä päät­ti pa­nos­taa etä­ryh­mä­lii­kun­ta­tun­tei­hin ver­kos­sa ja ne oli­vat pa­rin kuu­kau­den ajan tär­keim­piä uu­sia tu­lon­läh­tei­tä. Se tuli yl­lä­tyk­se­nä, et­tä pal­ve­lua ha­lut­tiin käyt­tää myös krii­sin hel­lit­tä­es­sä ja uu­sia asi­ak­kai­ta tuli ym­pä­ri maa­il­man. Isom­mas­sa mit­ta­kaa­vas­sa Fin­nair päät­ti al­kaa myy­dä len­to­ko­ne­a­te­ri­oi­ta kau­pois­sa ja ne ovat nyt hit­ti Ete­lä-Suo­mes­sa. Tämä ei toki kor­vaa len­to­jen myyn­tiä, mut­ta pi­tää ca­te­ring-po­ru­kan töis­sä.

Kyn­nys la­maan­tu­mi­seen voi ol­la jos­kus ma­ta­lal­la. Eräs etä­neu­vot­te­lu­val­men­nuk­siin eri­kois­tu­nut myyn­ti­kon­sult­tiy­ri­tys päät­ti maa­lis­kuus­sa lo­maut­taa hen­ki­lös­tön­sä, kos­ka ajat­te­li asi­ak­kai­den­sa te­ke­vän sa­moin ei­kä pal­ve­lu­ja sil­loin ky­sy­tä. Jäl­ki­kä­teen aja­tel­tu­na tämä on huo­noin mah­dol­li­nen pää­tös. Kil­pai­li­jat hais­toi­vat mah­dol­li­suu­den ja vei­vät asi­ak­kaat – ai­na­kin het­kek­si.

Ke­hit­tä­mät­tä jät­tä­mi­nen voi­kin ol­la suu­rem­pi ris­ki kuin sen te­ke­mi­nen. Voi ni­mit­täin ol­la, et­tä ai­ka moni krii­si­a­jan il­miö jää enem­män tai vä­hem­män py­sy­väk­si. Krii­sin jäl­keen voit­ta­jia ovat to­den­nä­köi­sim­min ne, jot­ka päät­ti­vät pis­tää pauk­ku­ja uu­sien ide­oi­den ja­los­ta­mi­seen. Esi­merk­ki­nä maa­il­mal­ta on Netf­lix, jon­ka al­ku­pe­räi­nen lii­kei­dea oli myy­dä ja vuok­ra­ta vi­de­oi­ta pos­tit­se. Jäl­ki­kä­teen aja­tel­tu­na oli yri­tyk­sen kan­nal­ta hyvä pää­tös läh­teä ke­hit­tä­mään hy­vin epä­var­maa vi­de­oi­den suo­ra­tois­ta­pal­ve­lua vuo­den 2005 paik­keil­la. Muis­tat­ko näh­nee­si enää vi­de­o­vuok­raa­mo­ja?

Eläm­me ai­dos­ti hul­lu­ja ai­ko­ja, em­me­kä vie­lä tie­dä, mil­loin nämä ajat päät­ty­vät. Nämä olo­suh­teet vaa­ti­vat jon­kin ver­ran hul­luut­ta ja luo­vuut­ta, et­tä täl­lä­kin het­kel­lä pys­tyy pär­jää­mään. Kun miet­tii Ou­lua ja ou­lu­lai­sia, niin mei­tä on kou­lit­tu näi­hin olo­suh­tei­siin 90-la­man ja No­ki­an krii­sin jäl­ki­mai­nin­geis­sa. On ai­ka ot­taa näi­tä op­pe­ja käyt­töön ja ko­keil­la kai­ken­lai­sia vil­le­jä ide­oi­ta. Yrit­tää ja ereh­tyä. Niis­tä löy­ty­vät uu­det kas­vun sie­me­net.