He ovat ihan ta­val­li­sia ih­mi­siä; äi­te­jä, isiä, vai­mo­ja, mie­hiä, poi­kia, tyt­tä­riä, sis­ko­ja, vel­jiä, ys­tä­viä. He voi­vat asua sa­man ka­ton al­la, ol­la huo­leh­ti­via naa­pu­rei­ta tai kau­pun­gin toi­sel­ta lai­dal­ta omai­sis­taan huo­leh­ti­via. He voi­vat ol­la myös etä­o­mais­hoi­ta­jia, joi­den vas­tuul­la on sa­to­jen­kin ki­lo­met­rien pääs­sä tär­keä lä­hei­nen.

Kun­ta­ta­lou­des­ta pu­hut­ta­es­sa nou­se­vat usein esil­le kun­ta­o­mis­tei­set in-hou­se-yh­ti­öt. Näil­lä tar­koi­te­taan osa­keyh­ti­öi­tä, joi­den omis­ta­jia ovat kun­nat it­se.

Vuo­den 2017 ve­ro­tie­dot on jul­kais­tu ja kan­sa­lai­set ovat ute­li­ai­suu­den kiu­saa­mi­na pääs­seet häm­mäs­te­le­mään tois­ten­sa ve­ro­tie­to­ja ha­lu­tes­saan. Toi­saal­ta joku on to­den­nut, et­tä ka­teus saa asi­at ke­hit­ty­mään. Lie­kö asia näin?

Lä­hes jo­kai­sel­la meis­tä on lä­hi­pii­ris­sä päih­tei­den ai­heut­ta­mia tra­ge­di­oi­ta. Sik­si on häm­men­tä­vää, et­tä näi­hin on­gel­miin ei suh­tau­du­ta riit­tä­väl­lä va­ka­vuu­del­la. Asen­teet, tah­to­ti­la ja tie­to ovat mer­kit­tä­väs­sä roo­lis­sa päih­de­pal­ve­lui­den re­sur­soin­nis­sa. Sik­si en mal­ta ol­la kir­joit­ta­mat­ta ai­hees­ta, jon­ka puo­les­ta olen pu­hu­nut jo pit­kään.

Ou­lun alu­eel­li­nen van­hem­pai­nyh­dis­tys, kOu­lu­van­hem­mat, pe­rus­tet­tiin vii­si vuot­ta sit­ten. Yh­dis­tyk­sen teh­tä­vä­nä on edis­tää van­hem­pain­toi­mi­kun­tien, kou­lu­jen, päi­vä­ko­tien, ope­tus­toi­men ja hal­lin­non vä­lis­tä yh­teis­työ­tä kun­ta­ta­sol­la. It­se olen ol­lut mu­ka­na yh­dis­tyk­sen toi­min­nas­sa sen pe­rus­ta­mi­ses­ta läh­tien. Mi­nun li­säk­se­ni alu­eel­li­ses­sa van­hem­pai­nyh­dis­tyk­ses­sä toi­mii kuu­si van­hem­paa. Tun­gos­ta toi­min­taan ei ole ol­lut.

Työn­te­ki­jä ha­lu­aa teh­dä työn­sä hy­vin. Työ­nan­ta­jan tah­to on sama. Työn­te­ki­jä tar­vit­see vain tie­don sa­ta­mas­ta – ta­voit­tees­ta, jo­hon ha­lu­taan pääs­tä, sekä ve­neen mat­kan­te­koon. Kun nämä ovat kun­nos­sa, työ­nan­ta­jan teh­tä­väk­si jää enää pu­hal­taa tuul­ta pur­jei­siin.

Ot­si­kon van­han is­kel­mä­ral­lin sa­no­ja mu­kail­len Ou­lus­sa on jäl­leen alet­tu kes­kus­tel­la por­mes­ta­ri­mal­lin käyt­töön otos­ta. Teh­des­sä­ni Ou­lun kau­pun­gin­val­tuus­tos­sa sa­mas­ta asi­as­ta esi­tyk­sen jo rei­lut kym­me­nen vuot­ta sit­ten sain vas­taa­ni vain rai­ku­vat nau­rut.

Ou­lus­sa jär­jes­tet­tiin muu­ta­ma viik­ko sit­ten jo kah­den­nen­tois­ta ker­ran kau­pun­ki­suun­nit­te­lu­se­mi­naa­ri. Tee­ma­na oli Ve­toa ja pi­toa asu­mi­seen Ou­lus­sa! Jot­ta koko Ou­lus­sa oli­si jat­kos­sa­kin ve­toa ja pi­toa, tu­lee eri alu­eil­la ol­la tar­jol­la asun­to­ja ja pal­ve­lui­ta eri­lai­siin tar­pei­siin ja elä­män­ti­lan­tei­siin.

Kaa­voi­tuk­ses­ta päät­tä­mi­nen on yk­si kun­nal­lis­hal­lin­non tär­keä ydi­na­lue. Täl­lä vai­ku­te­taan suo­raan kun­nan elin­voi­maan yri­tys­ten toi­min­ta­e­del­ly­tys­ten kaut­ta.

Tou­hu­la-päi­vä­ko­tien pe­rus­ta­ja ja var­hais­kas­va­tus­joh­ta­ja, joka täl­lä het­kel­lä kes­kit­tyy Tou­hu­lan kou­lu­tus­vien­tiin ja kan­sain­vä­lis­ty­mi­seen.