Mo­net kun­nat tar­jo­a­vat nuo­ril­le hie­non, konk­reet­ti­sen tuen ke­väi­sin: ke­sä­työ­se­te­lin. Se­te­li on mah­ta­va etu, joka aut­taa nuor­ta ke­sä­työn ha­ke­mi­ses­sa ja työl­lis­ty­mi­ses­sä.

Pi­tää­kö ol­la huo­lis­saan, kun kuu­des­ta suu­rim­mas­ta kau­pun­gis­ta vii­si te­kee vii­me vuo­del­ta ali­jää­mäi­sen ti­lin­pää­tök­sen. Jos kyse oli­si vain yk­sit­täi­ses­tä hei­kos­ta vuo­des­ta, ei asi­aa kan­nat­tai­si sen enem­pää poh­tia. Nyt kui­ten­kin näyt­tää, et­tei suun­ta ole lä­hi­vuo­si­na kään­ty­mäs­sä pa­rem­paan, vaan mie­luum­min­kin ta­lou­den haas­teet vain pa­he­ne­vat. Mi­ten­hän on tul­tu ja mi­ten täs­tä men­nään eteen­päin?

Sitä saa, mitä mit­taa – van­ha joh­ta­mi­sop­pi joka toi­mii edel­leen. Suo­men brut­to­kan­san­tuo­te on vii­mei­sen vii­den vuo­si­kym­me­nen ai­ka­na lä­hes kol­min­ker­tais­tu­nut. Meil­lä on, tai ai­na­kin oli, maa­il­man pa­ras kou­lu­tus­jär­jes­tel­mä, olem­me maa­il­man lu­ku­tai­toi­sin kan­sa­kun­ta ja meil­lä on myös va­kaim­mat pan­kit. Mut­ta mi­ten on mah­dol­lis­ta, et­tä sa­ma­na ai­ka­na ih­mis­ten sub­jek­tii­vi­nen on­nel­li­suus, ko­ke­mus elä­män mer­ki­tyk­sel­li­syy­des­tä, ei ole kas­va­nut?

Kat­se­lin Yle Aree­nas­ta brit­ti­läis­tä Lähi-idän mai­hin suun­tau­tu­nut­ta ruo­ka­oh­jel­maa. Hum­mus ja pi­ta­lei­vät oli­vat tut­tu­ja, sa­moin raa­ka-ai­nee­na lam­mas ja gra­naat­ti­o­me­na, mut­ta yl­lä­tyin, kuin­ka mer­kit­tä­vä osa ruu­an säi­lön­näl­lä on ara­bi­a­lai­ses­sa ruo­ka­kult­tuu­ris­sa. Jopa lam­paan­li­haa säi­lö­tään!

Vii­me ai­koi­na on pu­hut­tu pal­jon hoi­ta­ja­pu­las­ta ja hoi­to­hen­ki­lö­kun­nan palk­kauk­ses­ta. Jot­ta meil­lä riit­tää osaa­vaa ja mo­ti­voi­tu­nut­ta hoi­to­hen­ki­lö­kun­taa jat­kos­sa­kin, pi­tää työ­o­lo­jen ja palk­kauk­sen ol­la kun­nos­sa. Tuo­reen ky­se­lyn mu­kaan lä­hes 80 % suo­ma­lai­sis­ta soi­si hoi­to­a­lan työn­te­ki­jöil­le mui­ta suu­rem­mat pal­kan­ko­ro­tuk­set ja val­ta­o­sa toi­voo, et­tä van­hus­ten hoi­toon pal­kat­tai­siin li­sää hen­ki­lö­kun­taa.

Tuos­sa jou­lun ja vuo­den­vaih­teen tie­noil­la oli ai­kaa kuun­nel­la mitä maa­il­mal­la pu­hu­taan. Kak­si pu­hu­jaa ja sa­no­maa jäi eri­tyi­ses­ti mie­leen. Pu­hu­jat tu­li­vat ai­van eri vii­te­ke­hyk­ses­tä. Heil­lä kum­mal­la­kin oli kui­ten­kin hy­vin pit­käl­le yh­tei­nen huo­li. Sen voi­si tii­vis­tää aja­tuk­seen sii­tä, mikä mei­tä ih­mi­siä oi­kein rii­vaa.

Vuo­den­vaih­de on uu­den al­kua ja it­se­kin siir­ryin Ou­lun Ener­gi­an lei­piin pit­kän Tech­no­po­lis-uran jäl­keen. Olen al­ku­vuo­des­ta tu­tus­tu­nut laa­jas­ti yh­ti­öön ja sen ih­mi­siin, ja kä­si­tyk­se­ni on vah­vis­tu­nut sii­tä, et­tä Ou­lun Ener­gi­an lii­ke­toi­min­not ovat hy­väs­sä kun­nos­sa ja talo täyn­nä si­tou­tu­nei­ta huip­pu­am­mat­ti­lai­sia.

Hel­sin­gin Gug­gen­heim-han­ke ka­riu­tui kau­pun­gin pää­tök­siin ja oli­ko suun­ni­tel­tu paik­ka­kin ah­das. Mut­ta meil­lä­hän on tääl­lä hy­vin ti­laa ja roh­keut­ta. Hom­ma­taan Gug­gen­heim Kem­pe­lee­seen.

Jou­lu­kuus­sa ko­et­tiin edus­kun­nas­sa isot mit­ta­suh­teet saa­nut ka­hak­ka Al-Ho­lin lei­ril­lä ole­vien suo­ma­lais­las­ten vuok­si. Ai­ka moni ym­mär­si asi­an eet­tis- ju­ri­di­sen on­gel­man: on­ko oi­kein ran­gais­ta lap­sia hei­dän van­hem­pien­sa te­ke­mis­tä ty­pe­ris­tä, jopa ri­kol­li­sis­ta pää­tök­sis­tä? Ym­mär­ret­tä­vää oli myös huo­li sii­tä, pää­se­vät­kö ISIS-per­hei­den äi­dit li­vah­ta­maan ta­kai­sin Suo­meen kuin koi­ra ve­rä­jäs­tä ja jat­ka­maan is­la­mi­lai­sen val­lan­ku­mouk­sen edis­tä­mis­tä.

Vuo­den vaih­tu­es­sa moni meis­tä miet­tii pa­ran­nuk­sia elä­mään­sä. Niin te­kee yrit­tä­jä­kin. Vuo­si on men­nyt taas jäl­leen ker­ran lii­an no­pe­aa. Piti teh­dä sitä ja piti teh­dä tätä. Mitä jos ker­ran­kin te­ki­si? Rau­hoit­tui­si oi­ke­as­ti ja an­tai­si it­sel­le ai­kaa muu­hun­kin kuin ai­nai­seen suo­rit­ta­mi­seen. Ei pys­ty kun hom­mat ei ete­ne, jos en ole nii­tä it­se val­vo­mas­sa ja te­ke­mäs­sä. Vai ete­nee­kö sit­ten­kin? Nyt oli­si hyvä het­ki lait­taa sor­mi ve­si­la­siin ja ko­keil­la jää­kö sor­men ti­lal­le tyh­jä tila. No ei jää.