Rakastunut Shakespeare antaa vastuuta nuorille näyttelijöille

OU­LU

Nii­na Hen­ti­lä

nii­na.hen­ti­la@fo­rum24.fi

Usein te­at­te­ri­näyt­te­li­jät odot­ta­vat malt­ta­mat­to­mi­na sitä, et­tä pää­se­vät esit­tä­mään työn­sä tu­lok­sen ylei­söl­le. Ra­kas­tu­nut Sha­kes­pe­a­re -näy­tel­män pää­täh­det Eli­as Ke­rä­nen ja Eli­na Saa­re­la huo­kai­le­vat kui­ten­kin kai­hoi­sas­ti.

– Har­vem­min har­joi­tus­kau­si on ol­lut noin rie­mu­kas. On vä­hän hai­ke­aa, kun yk­si jak­so lop­puu. Nyt al­kaa toi­nen jak­so ylei­sön kans­sa, Ke­rä­nen sa­noo.

Hel­sin­gis­tä ko­toi­sin ole­va Saa­re­la ja ka­jaa­ni­lais­läh­töi­nen Ke­rä­nen ei­vät ol­leet tör­män­neet en­nen kuin tu­li­vat va­li­tuk­si Wil­lin ja Vi­o­lan roo­lei­hin.

Yh­teis­työ on kui­ten­kin ol­lut alus­ta saak­ka mut­ka­ton­ta.

– Meil­lä on ol­lut to­del­la avoin kes­kus­te­lu­yh­teys, Saa­re­la kiit­te­lee.

Ke­rä­nen an­taa myös kii­tos­ta oh­jaa­ja Tuo­mas Park­ki­sel­le.

– Hän on saa­nut hy­vän drai­vin koko työ­ryh­mään. Oh­jaa­jal­la on pal­jon vä­liä. Toki, jos vas­ta­näyt­te­li­jä­nä oli­si ih­mi­nen, jon­ka kans­sa ke­mi­at ei­vät ol­len­kaan koh­tai­si, ei ku­kaan oh­jaa­ja­kaan nii­tä sai­si koh­taa­maan.

Jän­ni­tys tii­vis­tyy

Sekä Ke­rä­nen et­tä Saa­re­la ovat nyt tä­hä­nas­ti­sen uran­sa isoim­man roo­lin edes­sä. Wil­lin ja Vi­o­lan myö­tä he saa­vat vas­tuu­ta enem­män kuin mis­sään ai­em­mas­sa am­mat­tip­ro­duk­ti­os­sa.

Pai­neet ei­vät vie­lä tun­nu har­teil­la.

– Ei nyt, mut­ta olen tosi kova jän­nit­tä­mään. Oli roo­li mi­ten iso tai pie­ni ta­han­sa, jän­ni­tän. No, eh­kä puun roo­lis­sa en jän­nit­täi­si, Ke­rä­nen sa­noo.

– Minä jän­nit­täi­sin si­tä­kin, Saa­re­la ­nau­raa.

Kak­sik­ko on kui­ten­kin yh­tä miel­tä sii­tä, et­tä jän­ni­tys on vain hyvä tun­ne.

– Sil­loin tie­tää, et­tä työl­lä on it­sel­le ­mer­ki­tys­tä, Saa­re­la sa­noo.

Mo­ni­ker­rok­sel­li­nen teks­ti

Ra­kas­tu­nut Sha­kes­pe­a­re si­joit­tuu vuo­den 1593 Lon­too­seen. Ke­rä­nen ker­too työ­ryh­män teh­neen pal­jon työ­tä teks­tin kans­sa.

– Em­me ole pääs­tä­neet mi­tään sor­mien läpi. Olem­me tut­ki­neet tar­kas­ti, mi­hin mil­lä­kin lau­seel­la vii­ta­taan ja mitä his­to­ri­aa min­kä­kin lau­seen ta­ka­na on.

Myös Saa­re­la suit­sut­taa mo­ni­ker­rok­sel­lis­ta ker­ron­taa.

– Näy­tel­mäs­sä on pal­jon sä­vy­jä, ja tun­nel­ma saat­taa muut­tua no­pe­as­ti­kin. Jou­kos­sa on herk­ku­pa­lo­ja, mut­ta mu­ka­na kui­ten­kin py­syy, vaik­kei kaik­kea huo­mai­si­kaan.

Vuo­den 1593 maa­il­mas­sa on pää­täh­tien mie­les­tä pal­jon yh­ty­mä­koh­tia ny­ky­e­lä­mään.

– Kiel­let­tyä rak­kaut­ta ei ole rat­kais­tu vuo­si­sa­to­jen ai­ka­na, Ke­rä­nen sa­noo.

– Sii­nä ajas­sa oli pal­jon tu­kah­du­tet­tu­ja tun­tei­ta. Nai­sen ase­ma on myös yk­si näy­tel­män poh­ja­juon­ne. Pit­käl­le on men­ty, mut­ta tasa-ar­vos­sa on edel­leen työ­tä teh­tä­vis­sä, Saa­re­la jat­kaa.

Ra­kas­tu­nut Sha­kes­pe­a­re on ai­em­min­kin ver­si­oi­tu te­at­te­rin la­val­le, mut­ta kak­sik­ko us­koo näy­tel­män tar­jo­a­van myös jo­tain uut­ta.

– Eli­as on hul­va­ton ja herk­kä Will Sha­kes­pe­a­re.

– Eli­na on ai­van var­mas­ti pa­rem­pi kuin Gwy­neth Palt­row.

Ra­kas­tu­nut Sha­kes­pe­a­re, en­si-il­ta Ou­lun te­at­te­ris­sa lau­an­tai­na 2. hel­mi­kuu­ta kel­lo 19.