Oululainen Aino Saksio käy hiihtämässä 3–4 kertaa viikossa. Hän on huomannut liikuntamuodon kasvattaneen suosiota tänä talvena.

– Oli­ko hy­vät la­vut, ou­lu­lai­nen Ai­no Sak­sio ky­syy San­ki­vaa­ran la­duil­ta pa­laa­val­ta mie­hel­tä.

Myön­tä­vän vas­tauk­sen jäl­keen Sak­sio kiin­nit­tää suk­set jal­kaan­sa ja ot­taa pari tun­nus­te­le­vaa pot­kua. Jäi­nen poh­ja, pääl­lä aa­vis­tus peh­me­ää puu­te­ri­lun­ta.

Sak­sio luo­kit­te­lee it­sen­sä mai­se­ma­hiih­tä­jäk­si, joka ei jak­sai­si lyk­kiä ki­lo­met­rin lenk­kiä 20 ker­taa. Hän naut­tii hiih­tä­mi­ses­tä va­loi­san ai­ka­na, luon­toa ihail­len.

Täl­lä ker­taa Sak­sio on kui­ten­kin päät­tä­nyt läh­teä la­dul­le työ­päi­vän jäl­keen, pi­me­äl­lä.

– En minä pit­käs­ti aja­tel­lut tä­nään hiih­tää. Eh­kä 15 ki­lo­met­riä.

Toi­sin kuin moni muu, Sak­sio ei saa­nut kou­lui­äs­sä yli­an­nos­tus­ta hiih­dos­ta. Sii­tä hän an­taa kii­tos­ta yli 20 Ter­va­hiih­toa si­va­koi­neel­le isäl­leen, joka piti ai­na huo­len sii­tä, et­tä vä­li­neet ovat kun­nos­sa.

– Olen ai­na saa­nut hiih­tää hy­vin voi­del­luil­la suk­sil­la. Mo­nil­la eh­kä se­kin vai­kut­taa hiih­toin­nos­tuk­sen hii­pu­mi­seen, jos on jou­tu­nut hiih­tä­mään huo­nol­la ka­lus­tol­la.

Pa­ri­kymp­pi­se­nä Sak­si­o­kin piti hiih­tä­mi­ses­tä muu­ta­man vuo­den tau­on. Siir­ty­es­sään ko­ko­ai­kai­ses­ti työ­e­lä­mään, hän kui­ten­kin läh­ti et­si­mään vas­ta­pai­noa työn­te­ol­le jäl­leen hiih­to­la­duil­ta.

– Pää­sään­töi­ses­ti hiih­dän yli 20 ki­lo­met­rin lenk­ke­jä, ta­sai­sel­la vauh­dil­la ja pit­kää mat­kaa. Ai­na ei kui­ten­kaan jak­sa, ei­kä pi­dä­kään jak­saa. Tär­kein­tä hiih­tä­mi­ses­sä on täs­sä iäs­sä ul­ko­na vie­tet­ty ai­ka. 45 mi­nuut­tia ul­ko­na on pa­rem­pi kuin nol­la mi­nuut­tia.

Läh­te­mi­nen vai­kein­ta

Kes­kus­tas­sa asu­va­na Sak­si­on täy­tyy joka ker­ta ot­taa au­to al­leen, kun hän ha­lu­aa hiih­tä­mään. Läh­te­mi­nen on hä­nen mu­kaan­sa vai­kein­ta, mut­ta sil­ti Sak­sio vään­täy­tyy la­duil­le joka viik­ko 3–4 ker­taa. Hom­ma ei ala puu­dut­taa, kun reit­te­jä vaih­te­lee.

– Ke­vääl­lä tun­tu­ris­ta toi­seen va­el­ta­mi­nen on iha­naa. Ha­lu­an kui­ten­kin ko­ros­taa, et­tä hiih­tä­mis­tä var­ten ei tar­vit­se läh­teä kau­as. Esi­mer­kik­si me­ren jääl­lä pää­see ke­vääl­lä iha­naan flow-ti­laan.

Pyy­det­tä­es­sä lu­et­te­le­maan Ou­lun seu­dun par­haim­mat la­dut, lis­ta on pit­kä.

– Au­ran­ma­jal­ta kun läh­tee hiih­te­le­mään Haa­pa­leh­toa koh­ti Ki­vik­ko­kan­kaal­le. Yh­dys­la­dul­ta pää­see San­ki­vaa­raan ja vaik­ka Mu­hok­sel­le saak­ka, pit­kiä mat­ko­ja ra­kas­ta­va Sak­sio nau­rah­taa.

Seu­raa­vak­si hän suo­sit­te­lee reit­tiä Hönt­tä­mä­es­tä Jää­liin.

– Se on vä­hän rei­lu kah­dek­san ki­lo­met­riä ja oi­kea mai­se­ma­pät­kä. Latu on hy­väs­sä kun­nos­sa ja mu­ka­va hiih­tää.

Maa­kun­nas­ta Sak­sio nos­taa esiin Li­min­gan Ran­ta­ky­län, jos­sa on hä­nen mu­kaan­sa ai­na ”älyt­tö­män hy­vin hoi­de­tut la­dut”.
– Ja tie­tys­ti Virp­pa­ri (Vir­pi­nie­mi) on kaik­kien hiih­tä­jien tie­dos­sa. Siel­tä löy­tyy pro­fii­leil­taan eri tyyp­pi­siä la­tu­ja. Kun­to­kym­pil­lä on kuu­si mä­keä: pit­kiä nou­su­ja ja las­ku­ja.

Ren­nos­ti vain

Sak­sio on huo­man­nut, et­tä tänä tal­ve­na la­duil­la on ta­val­lis­ta enem­män vä­keä. Kun si­sä­lii­kun­ta­paik­ko­ja on sul­jet­tu ja kon­tak­te­ja tu­lee vält­tää, ti­laa ja lii­kun­nan rie­mua on läh­det­ty ha­ke­maan hiih­to­baa­noil­ta.

– Olin vas­ti­kään las­ke­mas­sa las­ten kans­sa mä­keä Lin­na­kan­kaal­la ja ih­met­te­lin suo­ras­taan, kun hiih­tä­jiä kii­pe­si mäen pääl­le tosi pal­jon. Luu­len, et­tä ylei­nen ti­lan­ne on li­sän­nyt har­ras­ta­jien mää­rää, mikä on hie­noa.

Sak­sio ei mit­taa hiih­tä-
mi­ään ki­lo­met­re­jä tar­kas­ti ja kir­jaa mat­kat­kin ylös vain suur­piir­tei­ses­ti. Hän pi­tää tär­ke­ä­nä, et­tei hiih­tä­mi­ses­tä tu­lee lii­kaa pai­nei­ta.

– Se on iha­na laji, hän huo­kaa.

Sak­si­on vin­kit hiih­don aloit­ta­mi­seen:

– Tär­kein­tä on läh­te­mi­nen. Vaik­ka oli­si tis­kiä ja pyy­kin­pe­sua, ne täy­tyy vain jät­tää ja läh­teä ulos. Ha­pen saa­mi­nen on tär­ke­ää.

– Van­ha suo­ma­lai­nen sa­non­ta: mat­ka ei tapa, vaan vauh­ti. Jos ta­ka­na on pit­kä tau­ko, ei kan­na­ta läh­teä 20 ki­lo­met­riä heti yrit­tä­mään. Se vie heti tur­mi­on tiel­le.

– Aluk­si kan­nat­taa va­li­ta ta­sai­set maas­tot, jois­sa on help­po hiih­tää. En­sim­mäi­se­nä ei kan­na­ta läh­teä Ou­lus­sa San­ki­vaa­ran tai Vir­pi­nie­men kil­pa­la­duil­le. Siel­lä saa it­sen­sä ta­pet­tua.

– Vä­li­nei­siin kan­nat­taa pa­nos­taa. Tämä pä­tee niin suk­siin, mo­noi­hin kuin asui­hin. Mis­sään ni­mes­sä ei kan­na­ta läh­teä hiih­tä­mään top­pa­hou­sut ja -tak­ki pääl­lä. La­duil­la nä­kee usein lii­an pu­nai­sia naa­mo­ja.

– Älä mie­ti, mil­tä hiih­to näyt­tää ulos­päin. On ilo huo­ma­ta la­duil­la van­hem­mas­ta vä­es­tä, et­tä he vä­hät vä­lit­tä­vät, mil­lä tyy­lil­lä
hiih­tä­vät.

Nii­na Hen­ti­lä

nii­na.hen­ti­la@fo­rum24.fi