Sanan eli Sanna Rönnbergin lauluista kuultaa eletty elämä

OU­LU

Nii­na Hen­ti­lä

nii­na.hen­ti­la@fo­rum24.fi

Kol­me vuot­ta sit­ten, kun ou­lu­lai­sen Sa­nan eli San­na Rön­n­ber­gin pa­ras ys­tä­vä kuo­li, Rön­n­berg teki Haa­va-ni­mi­sen kap­pa­leen, jota ei pi­tä­nyt kos­kaan jul­kais­ta.

Lä­hi­pii­rin toi­vo­muk­ses­ta Rön­n­berg kui­ten­kin jul­kai­si kap­pa­leen, mut­ta hä­nel­le jäi tun­ne, et­tä sii­tä puut­tui jo­tain.

– Koko ajan ta­ka­rai­vos­sa oli se, et­tä se ei ole val­mis. Hir­ve­än kau­an hau­dut­te­lin sitä ja mie­tin yk­si­nä­ni. Sa­noin lo­pul­ta tuot­ta­jal­le­ni Vesa Lap­pa­lai­sel­le, et­tä ha­lu­an ava­ta sen uu­des­taan, ja hän oli heti mu­ka­na. Nyt se on sel­lai­nen, mil­lai­nen sen oli­si pi­tä­nyt ol­la­kin.

Uu­si ver­sio kap­pa­lees­ta jul­kais­taan per­jan­tai­na, ja en­sie­si­tys kuul­laan lau­an­tai­na Val­ke­as­sa kel­lo 17.

– Se jän­nit­tää, kos­ka int­ro on pel­käs­tään sel­lai­nen, et­tä alan it­keä, kun se kuu­luu.

Rön­n­berg on esit­tä­nyt Haa­vaa pal­jon kei­koil­laan, mut­ta kos­kaan sen esit­tä­mi­nen ei ole ol­lut help­poa.

– Se on ai­na sel­lai­nen, et­tä saa psyy­ka­ta it­sen­sä nol­las­ta sa­taan, jot­ta sen pys­tyy esit­tä­mään. Vä­lil­lä on myös tul­lut it­ku. Pa­ras­ta mu­sii­kis­sa on se, et­tä se he­rät­tää ja vä­lit­tää tun­tei­ta.

Po­pim­paan suun­taan

Rön­n­berg on teh­nyt mu­siik­kia Sana-ni­mel­lä jo tei­ni-ikäi­ses­tä läh­tien. Ny­kyi­sin hän ei kui­ten­kaan enää mää­rit­te­le it­se­ään räp­pä­rik­si.

– Mu­siik­ki­ni on ny­kyi­sin niin pop­pia, et­tä miel­län it­se­ni en­nem­min ihan vain ar­tis­tik­si tai muu­si­kok­si.

Yhä edel­leen hän on oma­kus­tan­ne­ar­tis­ti, mut­ta nyt taus­tal­la on tuot­ta­ja ja muu­ta­kin työ­ryh­mää.

Vii­me vuon­na Rön­n­berg kävi myös sil­loi­sen tup­laa­jan­sa Re­lan kans­sa X Fac­to­ris­sa, ja kak­sik­ko ete­ni­kin en­sim­mäi­seen li­ve­lä­he­tyk­seen saak­ka.

– Sii­tä ei jää­nyt oi­kein mi­tään kä­teen. Huo­ma­sim­me myös Re­lan kans­sa, et­tä meil­lä oli ai­ka pal­jon nä­ke­my­se­ro­ja, ja ha­lu­sim­me ihan eri asi­oi­ta. Pää­tim­me yh­teis­työn hy­väs­sä yh­tei­sym­mär­ryk­ses­sä.

Rön­n­ber­gin suu­ri haa­ve on edel­leen, et­tä mu­siik­ki löi­si isom­min läpi. Ka­ra­o­ke­juon­ta­ja­na työs­ken­te­le­vä ar­tis­ti on teh­nyt töi­tä näyt­tä­vän show’n eteen. Sen odo­te­taan val­mis­tu­van syk­syk­si. Tuol­loin Sa­nan li­säk­si la­val­la näh­dään myös DJ ja tans­si­joi­ta.

Nai­sen sin­nik­kyy­des­tä ker­too se­kin, et­tä Rön­n­berg on saa­nut bii­sei­hin­sä ni­mek­käi­tä vie­rai­le­via ar­tis­te­ja ku­ten Ai­ka­ko­nees­ta tu­tun Sa­nin ja Hap­po­ra­di­on keu­la­ku­van Aki Ty­kin.

Vah­vat sa­noi­tuk­set kum­pu­a­vat lau­la­jan omas­ta elä­mäs­tä.

– Ei niis­sä tar­vit­se vä­ri­ky­nää käyt­tää. Va­li­tet­ta­vas­ti tai on­nek­si. Mi­nut on niin mo­nes­sa so­pas­sa kei­tet­ty.