Mitäpä sitä ei hyvän harrastuksen eteen tekisi?

Ou­lu

Tin­ja Huo­vi­a­la

toi­mi­tus@fo­rum24.fi

Kar­vi­sis­ta pulp­pu­aa pu­het­ta ja nau­rua. Ener­gi­nen kol­mik­ko puur­taa päi­väs­tä toi­seen rak­kaan yh­tei­sen har­ras­tuk­sen Kui­vas­jär­ven Au­ran pa­ris­sa, ku­kin ta­hol­laan.

Isä Pek­ka Kar­vi­nen te­kee maa­il­man par­haik­si ke­hut­tu­ja la­tu­ja Kui­vas­jär­vel­lä, äi­ti Sei­ja Kar­vi­nen vas­taa Au­ran ma­jan toi­min­nas­ta ja ty­tär An­ne Kar­vi­nen-Pou­ta­nen or­ga­ni­soi seu­ran ylei­sur­hei­lua: val­men­taa sekä hoi­taa pa­pe­ri­a­si­oi­ta, ra­ho­ja ja pal­jon muu­ta.

Per­heel­lä riit­tää te­ke­mis­tä jos­kus enem­män kuin ai­kaa. Van­hem­mat ovat eläk­keel­lä jo ikän­sä puo­les­ta, An­ne mu­nu­ais­sai­rau­ten­sa vuok­si. Kos­ka hän liik­kuu täl­lä het­kel­lä pyö­rä­tuo­lil­la, on osan­sa seu­ra­toi­min­nas­ta saa­nut myös puo­li­so Rei­jo Pou­ta­nen. Mies kul­jet­taa vai­mo­aan Ou­lu­hal­lil­le tree­nei­hin sii­nä mis­sä van­hem­mat lap­si­aan.

Täl­lä po­ru­kal­la ei muu­ten tai­da ol­la sel­lais­ta asi­aa, jol­le ei voi­si myös nau­raa.

Val­men­net­ta­vi­na

nuo­ria huip­pu­ja

An­nen kil­pa­ryh­mäs­sä ur­hei­lee täl­lä het­kel­lä noin 17–18-vuo­ti­ai­ta tyt­tö­jä, joi­den pää­la­je­ja ovat ai­ta­juok­su, pi­ka­juok­su ja kol­mi­loik­ka.

– Ai­to­jen ja si­le­än ikä­luok­kien­sa par­hai­ta, muu­ta­mia SM-mi­ta­le­ja, val­men­ta­ja ku­vaa ta­soa.

Li­sens­siur­hei­li­joi­ta Au­ras­sa on kuu­ti­sen sa­taa, li­säk­si mui­ta har­ras­ta­jia sa­ta­kun­ta. Nyt ylei­sur­hei­lun pa­riin hou­ku­tel­laan eri­tyi­ses­ti poi­kia, joil­le laji so­pii oheis­har­joit­te­luk­si tai vaih­to­eh­dok­si, jos toi­nen laji lop­puu.

An­ne Kar­vi­nen-Pou­ta­nen on tyy­ty­väi­nen sii­hen, et­tä ve­tä­jiä on vä­hin­tään riit­tä­väs­ti ja et­tä oh­jaa­jat ovat kou­lu­tet­tu­ja ja kas­va­neet seu­ran per­he­mäi­seen toi­min­ta­kult­tuu­riin yleen­sä jo pie­nes­tä pi­tä­en.

Au­ran ma­jal­le tal­koo­lai­sia voi­si sen si­jaan il­moit­tau­tua enem­män­kin. Ra­haa ke­rä­tään seu­ran nuo­ril­le ur­hei­li­joil­le, jo­ten palk­ka­ku­lui­hin sitä ei ha­lu­ta käyt­tää. Tal­koo­työn an­si­os­ta har­ras­tus­mak­sut on pys­tyt­ty pi­tä­mään Au­ras­sa al­haal­la.

La­dut ja maja

ko­vas­sa käy­tös­sä

Ma­jan al­ku­ai­koi­na oli vie­lä­kin tiu­kem­paa.

– Ke­rät­tiin met­säs­tä mar­jo­ja, jot­ta saa­tiin teh­tyä hiih­tä­jil­le me­hua ja myy­tiin ar­po­ja Wa­lol­la, emän­tä Sei­ja Kar­vi­nen muis­taa.

Mun­kin­syö­jiä riit­tää ja haas­tat­te­lu­päi­vä­nä­kin Sei­ja oli lei­po­nut yh­dek­sän hii­van tai­ki­nan, sil­lä kou­lu­lai­sia kävi hiih­tä­mäs­sä eri puo­lil­ta Ou­lua. Lei­po­mi­ses­sa ja tis­kil­lä hä­nel­lä on muu­ta­ma apu­lai­nen.

Pek­ka Kar­vi­sen ja kump­pa­nei­den kä­si­a­laa ovat kuu­lui­sat ma­jal­ta läh­te­vät la­dut. Hän ker­too, mi­ten kak­si nais­ta oli tänä vuon­na mak­sa­nut seu­ran kan­na­tus­jä­sen­mak­sun­kin hy­vien la­tu­jen vuok­si. Kun­nos­sa­pi­don li­säk­si rai­va­taan uu­sia reit­te­jä.

Hiih­to­kun­tois­ta la­tua on täl­le se­son­gil­le vie­lä jo­ku­nen ki­lo­met­ri.

– Sel­lai­nen tal­vi, et­tei kos­kaan mi­nun ai­ka­na ai­em­min, pu­hal­taa mies vuo­si­kym­me­nien ko­ke­muk­sel­la.

Ko­ke­mus on aut­ta­nut sa­moin kuin vuo­si sit­ten han­kit­tu uu­si te­hok­kaam­pi la­tu­ko­ne, joka hel­pot­taa ajoa ja murs­kaa jään lu­mek­si.

Pek­ka on per­heen en­sim­mäi­nen au­ra­lai­nen.

– Naa­pu­rin isän­tä soit­ti ovi­kel­loa tam­mi­kuus­sa 1973 ja sa­noi, et­tä nyt läh­de­tään Au­ran vuo­si­ko­kouk­seen ja teh­dään si­nus­ta pu­heen­joh­ta­ja.

Ma­jan pyö­rit­tä­mi­nen al­koi seu­raa­va­na vuon­na ja uu­si maja val­mis­tui kym­me­nen vuot­ta myö­hem­min – tal­koil­la, ”kir­ves­mie­hiä odo­tel­les­sa”. Van­ha maja si­jait­si ihan ny­kyi­sen vie­res­sä.

La­tu­jen kun­nos­sa­pi­toa teh­tiin aluk­si suk­sil­la ja ih­mis­työ­voi­mal­la, sit­ten moot­to­ri­kel­kal­la ve­det­tä­väl­lä la­nal­la. La­tu­ko­ne on ol­lut käy­tös­sä pa­ri­kym­men­tä vuot­ta eli sii­tä as­ti, kun ura­kas­ta kau­pun­gin kans­sa so­vit­tiin.

– So­pi­mus­pa­pe­riin tuli, et­tei kau­pun­gin mie­hil­le saa an­taa lop­pu­ti­liä tä­män ta­kia, Pek­ka Kar­vi­nen ker­too vaa­ti­neen­sa.

VOI­MA­NAI­NEN AU­RAN UR­HEI­LU­ME­NES­TYK­SEN TA­KA­NA

An­ne Kar­vi­nen-Pou­ta­nen ei ole iki­nä jak­sa­nut his­su­tel­la sai­raut­taan. Hän on aja­tel­lut niin, et­tä kul­loi­nen­kin ti­lan­ne on hä­nen omaa nor­maa­lia elä­mään­sä ja hoi­dot sun muut pi­tää vain sie­tää.

Vas­ti­kään hä­nel­le teh­tiin leik­kaus, jos­sa vaih­det­tiin aor­tan läp­pä.

Vii­me ai­koi­na Kar­vi­nen-Pou­ta­nen on jou­tu­nut liik­ku­maan pyö­rä­tuo­lil­la am­pu­toi­tu­jen jal­ko­jen haa­vo­jen ja ma­ta­lan he­mog­lo­bii­nin vuok­si. Jah­ka hän toi­puu leik­kauk­ses­ta ja tyn­kien haa­vat pa­ra­ne­vat, pää­see hän taas kä­ve­le­mään pro­tee­sien ja kep­pien kans­sa.

Ylei­sur­hei­lun yh­dek­sän­vuo­ti­aa­na aloit­ta­nut tyt­tö oli lu­paa­va ai­ta­juok­si­ja, kun­nes ne­li­vuo­ti­aas­ta sai­ras­tet­tu kroo­ni­nen virt­sa­tie­tu­leh­dus ete­ni mu­nu­ai­sal­taa­seen ja al­koi tu­ho­ta mu­nu­ai­sia.

Ak­tii­viu­ral­laan isän­sä val­men­ta­ma ur­hei­li­ja ehät­ti pal­kin­to­ko­rok­keel­le muun mu­as­sa Ka­le­van ki­sois­sa.

Stop­pi tuli pa­ri­kymp­pi­se­nä. Di­a­lyy­si­hoi­to oli pien­tä sen rin­nal­la, et­tä ur­hei­lu piti jät­tää ko­ko­naan, jo­ten vuo­teen Kar­vi­nen-Pou­ta­nen ei ha­lun­nut näh­dä ki­so­ja telk­ka­ris­ta­kaan.

Isäl­tä saa­tu mu­nu­ai­nen toi­mi 16 vuot­ta, kun­nes tu­leh­duk­set tu­ho­si­vat sen. Toi­nen siir­to epä­on­nis­tui jo leik­kaus­pöy­däl­lä ja kol­mas oli vuo­ros­sa syk­syl­lä rei­lut vii­si vuot­ta sit­ten.

Vuon­na 2016 pit­kien di­a­lyy­si­hoi­to­jak­so­jen ja mu­nu­ai­sen va­jaa­toi­min­nan ai­heut­ta­ma ve­ri­suon­ten kalk­keu­tu­mi­nen joh­ti mo­lem­pien jal­ko­jen am­pu­toi­mi­seen pol­ven ala­puo­lel­ta.

Kar­vi­nen-Pou­ta­nen pal­kit­tiin Suo­men Ur­hei­lu­lii­ton vuo­den nuo­ri­so­val­men­ta­ja­na vuon­na 2006 ja nuo­ria maa­jouk­ku­eur­hei­li­joi­ta hän las­kee ol­leen kah­dek­san. Val­men­net­ta­vien saa­vut­ta­mien SM-mi­ta­lien mää­rä on jo yli 50.