Sanna Häyrynen | 2018-02-14
Näytä kommentit
  • 17952tekoaly vinkki Viime syksynä julkaistu Rauhankone-kirja on Timo Honkelan elämäntyön testamentti. Kirjaa ollaan julkaisemassa ainakin englanniksi, kiinaksi, venäjäksi ja mahdollisesti espanjaksi. (Kuva: Timo Honkelan kotialbumi)

Tekoälytutkija Timo Honkelalla on unelma.

Hän tietää, että älykkäiden ohjelmistojen avulla voitaisiin saavuttaa jopa maailmanrauha. 

– Se on ylevä tavoite. Armeijan käyneenä ja sodassa olleen miehen poikana ymmärrän, ettei sotien hävittäminen ole yksinkertaista.

Vuosikymmeniä kestäneen, monitahoisen tutkimustyönsä pohjalta Honkela on kuitenkin hahmotellut rauhankonetta.
Idean eteenpäin viemisessä on mutkia.

Kolme vuotta sitten Honkelalta leikattiin pahanlaatuinen kasvain aivoista. Syöpä uusiutuu sadan prosentin varmuudella jossain vaiheessa.

Tauti saattaa johtaa lähivuosina kuolemaan.

– Sairauden puhkeamisen jälkeen hana aukesi, ja haluan välittää syvää tietoani eteenpäin, tutkija sanoo.

Viime helmikuussa Honkela kertoi Helsingin Sanomissa rauhankoneideastaan. Syntyi suoranainen kansanliike Honkelan ajatusten tallentamiseksi ja tutkimustyön jatkamiseksi.

Rauhankoneen jäljet johtavat Ouluun.


Välivainion šakkikaverukset

Kun bussi kaartoi Linnanmaalle syksyllä 1981, Timo Honkela luuli tulleensa tehdasalueelle.

– Oulun yliopiston arkkitehtuuri oli hätkähdyttävää.

Honkela aloitti matematiikan opiskelun. Kalajokinen kuuden laudaturin ylioppilas haki lukemaan myös kemiaa, fysiikkaa, biokemiaa ja tietojenkäsittelyoppia, jonka hän pian vaihtoi pääaineekseen. Tekoäly kiehtoi.

Honkela luonnehtii olleensa ujo ja vakava nuorimies. Hän vakavoitui jo lapsena. Vanhemmilla oli kovia riitoja. Äiti teki itsemurhan, kun Honkela oli 8-vuotias.

Kirjat toivat lohtua.

– Oulussa keskityin opiskeluun. Kun etsin opiskelija-asuntoa, katsoin hyväksyttyjen listasta, ketkä olivat saaneet hyvät pisteet. Soittelin heille ja ehdotin kimppakämpän hakemista. Oluenjuominen ja illanvietot opiskelijaboksissa eivät innostaneet, Honkela muistelee.

Soittokierros tuotti tulosta, ja Honkela asui ensimmäiset Oulun-vuotensa Välivainiolla samanhenkisen opiskelutoverinsa kanssa.

Pojat kuuntelivat musiikkia ja pelasivat šakkia. He ovat ystäviä edelleen.


Tärkeää oppia Oulusta

Timo Honkelan mukaan opetus Oulussa oli ihmisläheistä.

– Suuri osa tietojärjestelmäsuunnittelun opinnoista oli filosofista pohdintaa siitä, mitä ovat tieto, ihminen ja yhteisöt. Tietokoneiden avulla voidaan saada parempi käsitys ihmisen ymmärryksen rakentumisesta.

Opinnoissa korostui kielen rooli välineenä, jonka avulla hahmotamme maailmaa.

Perusopintojen jälkeen tutkimustyö vei Honkelan Oulusta Etelä-Suomeen.

– Olen urallani ollut sillanrakentaja ihmistieteiden ja teknisten tieteiden välillä. Olen tehnyt koneellista tekstinlouhintaa ja tutkinut niin kutsuttua merkitysneuvottelua, Honkela sanoo.

Merkitysneuvottelulla hän tarkoittaa sitä, että kielen merkitykset riippuvat tilanteesta ja puhujasta.

– Tulkitsemme yksittäiset sanat hieman eri tavoilla. Siksi emme aina ymmärrä toisiamme ja ajaudumme riitoihin.

Tietokoneavusteinen merkitysneuvottelu on rauhankoneen ydin.


Suomalainen nöyryysprosentti

Timo Honkelan sairaus on toistaiseksi pysynyt kurissa. Hän käy syöpäkontrolleissa neljän kuukauden välein.

– Päivä kerrallaan on otettava.

Kevään ja kesän aikana hän toivoo voivansa tehdä esittely- ja keskustelukierroksen Keski-Eurooppaan.

Rauhankoneesta on kerrottava ja viriteltävä yhteistyötä.

– Olen urani aikana viettänyt aikaa Euroopassa ja Kaliforniassa. En ole siellä kuullut mitään vastaavaa, Honkela sanoo.

Professorin mukaan Suomen bruttokansantuotteessa on nöyryysprosentti.

– Paljon hyviä ideoita jää hyödyntämättä. Meillä on todella korkeatasoista osaamista, jota on syytä rummuttaa maailmalla.

 

Näin rauhankone toimisi

Nimestään huolimatta rauhankone ei ole yksi kone. Se koostuisi jopa miljoonista koneista tai ohjelmistoista.

Timo Honkela hahmottelee, että rauhankoneen sovellukset kulkisivat puhelimissa tai rannekkeissa.

– Järjestelmät seuraisivat puhettamme ja osaisivat ilmoittaa, kun Pekka ja Liisa eivät keskustelussa ymmärrä toisiaan.

Merkitysneuvottelujen ratkaiseminen ulottuisi ihmissuhteista myös kansakuntien välille.

Lisäksi rauhankoneen sovellukset tarkkailisivat tunnetilojamme.

– Ihmisiä ohjaavat tunteet, eivät järki. Järjestelmä varoittaisi, että Pekka, nyt kiehuu yli.

Honkelan mukaan maailma rauhoittuisi, jos emme toimisi äkkinäisesti vihan tai stressin vallassa.

Rauhankoneen toteutus vie vuosikymmeniä ja vaatii joukkovoimaa. Osaavia ihmisiä ja ohjelmistokoodin kehitystä tarvitaan mittaamaton määrä, jotta rauhankoneesta tulisi maailmanlaajuinen.

– Olisi hyvä perustaa jonkinlainen yhdistys tai säätiö, joka koordinoisi kehitystyötä, Timo Honkela sanoo.

 

FAKTA

Timo Honkela

55-vuotias.

Syntynyt Kalajoella. Asuu Espoossa.

Opiskellut 1981–89 tietojenkäsittelyoppia Oulun yliopistossa.

Tohtoriksi 1998 informaatio­tekniikasta Teknillisestä korkeakoulusta.

Työskentelee digitaalisten aineistojen tutkimuksen professorina Helsingin yliopistossa.

Aiemmin tutkijana ja professorina Aalto-yliopistossa, Teknillisessä korkeakoulussa, Taideteollisessa korkeakoulussa ja VTT:ssä.

Tutkinut esimerkiksi tekoälyä, koneoppimista, kieliteknologiaa ja neuroverkkoja.

Käyttäjäarviot:
  • Kokonais arvosana 0.0 pistettä 5:stä
  • 0.0
  • 0.0
  • 0.0
  • 0.0
  • 0.0

Kommentit