Suo­mes­sa on nyt poik­keu­sai­ka ko­ro­nan vuok­si. Meil­lä pu­hu­taan, kuin­ka tär­ke­ää oli­si juu­ri nyt tu­kea, vä­lit­tää, muis­taa ja aut­taa ra­joi­tus­ten suo­mien mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan. Yh­teis­hen­keä ko­ros­te­taan.

So­mes­sa­kin lä­he­tel­lään sy­dä­miä, ja­e­taan kau­nii­ta mie­te­lau­sei­ta sekä kan­nus­tus­ta, ja­xu­ha­le­ja sun muu­ta ma­ki­aa. Yh­des­sä täs­tä sel­vi­tään!

Mut­ta kun luen vaik­ka­pa leh­tien teks­ta­ri­pals­to­ja – siel­lä ih­mi­set räk­syt­tä­vät sii­tä, kuin­ka joku, tuo tai tämä, lai­min­lyö­vät ko­ro­na­oh­jei­ta.

Kuin­ka on näh­ty ja ko­et­tu kai­ken­lais­ta vir­het­tä ja piit­taa­mat­to­muut­ta. Osan­sa saa­vat hoi­to­hen­ki­lö­kun­ta ja ikäih­mi­set.

Hut­ki­taan ja rois­ki­taan sen enem­piä ajat­te­le­mat­ta. Käy­te­tään ko­vaa kiel­tä ja ol­laan tuo­mit­se­via.

Sa­moin vi­ruk­sen al­ku­vai­hees­sa mo­net hamst­ra­si­vat kau­pat tyh­jik­si tie­tyis­tä tar­vik­keis­ta mo­nien mui­den, eh­kä eni­ten tar­pees­sa ole­vien jää­des­sä il­man. Lääk­kei­tä­kin hamst­ra­taan it­sek­kääs­ti vaik­kei oli­si tar­vet­ta.

Kä­ve­ly­tiel­lä vas­taan­tu­li­joil­la on pe­lo­kas ja vält­te­le­vä il­me. Kuu­lin ta­pauk­ses­ta, jos­sa jopa vi­hai­ses­ti kar­jut­tiin py­sy­mään kau­ka­na ohit­ta­es­sa.

Mis­sä on se so­li­daa­ri­suus ja yh­teis­hen­ki? Vaik­ka oh­jeet ovat­kin tiuk­ko­ja, se ei tar­koi­ta et­tä mei­dän tu­lee ol­la toi­si­am­me koh­taan ym­mär­tä­mät­tö­miä ja il­kei­tä.

Ko­ro­nan ei tar­vit­se tu­ho­ta käy­tös­ta­po­ja.

Kuin­ka pa­han­suo­pa, pe­lo­kas ja it­se­käs kan­sa voi­si sel­vi­tä vie­lä pa­hem­mas­ta krii­sis­tä? Mitä jos syt­tyi­si vaik­ka sota?

Oli­sim­me var­sin avut­to­mia.

Mitä me ul­koi­sil­la vi­hol­li­sil­la, kun voim­me rii­del­lä ja kil­pail­la tois­tem­me kans­sa? On­ko­han ve­too­muk­set ja kau­niit sa­nat pelk­kää hö­pöä? Ei yh­des­sä, vaan it­sek­kääs­ti täs­tä sel­vi­tään!

Pek­ka Juo­la