Ai­ka, jota olem­me elä­neet yli kak­si kuu­kaut­ta, ai­heut­taa meil­le mo­nil­le hy­vin mo­nen­lai­sia haas­tei­ta, aja­tuk­sia ja tun­tei­ta.

Kol­lek­tii­vis­ta hä­tää ko­e­taan pal­jon ikäih­mis­ten ja muis­ti­sai­rai­den sekä omais­hoi­ta­jien lä­heis­ten pa­ris­sa. Haas­tei­ta on myös yk­si­köis­sä, jois­sa hoi­de­taan mo­ni­sai­rai­ta ikäih­mi­siä.

Erääs­sä per­hees­sä hoi­det­ta­va iä­käs her­ras­mies to­te­si vai­mol­leen, joka sa­noi läh­te­vän­sä ves­saan: ”Tu­let­han pian mi­nut huo­maa­maan?”

Me ym­mär­räm­me vies­tin si­säl­lön. Älä jätä mi­nua kau­ak­si ai­kaa yk­sin.

Muis­ti­sai­raan kä­si­tys omas­ta it­ses­tä sai­rau­den ede­tes­sä mu­re­nee, ja sii­tä seu­raa hä­nel­le epä­var­muut­ta, ah­dis­tus­ta, tur­vat­to­muut­ta ja ta­ker­tu­mis­ta lä­hei­seen hoi­ta­jaan. Sai­ras ko­kee it­sen­sä ja ole­mas­sa­o­lon­sa ikään kuin toi­sen kaut­ta.

Hoi­va­ko­deis­sa on poik­keus­ti­lan ta­kia poik­keu­so­lot ja jär­jes­te­lyt. Hoi­ta­jil­la on yl­lään suo­ja­va­rus­teet, re­surs­sit vaih­te­le­vat, hen­ki­lös­tö sai­ras­taa ja uu­sia työn­te­ki­jöi­tä osal­lis­tuu hoi­toon.

Muis­ti­sai­raan voi ol­la hy­vin vai­kea ym­mär­tää muut­tu­nut ti­lan­ne. Asuk­kai­den ko­ke­ma tur­vat­to­muus ja ah­dis­tus saa­vat ai­kaan haas­tei­ta hoi­dos­sa ja huo­len­pi­dos­sa.

Jo­kai­sel­le asuk­kaal­le ei rii­tä hoi­ta­jien tar­jo­a­maa tur­vaa. Muut­tu­nut hy­gie­ni­a­ta­son yl­lä­pi­to ja eri­tyis­ti­lan­teet haas­ta­vat pri­o­ri­soi­maan työ­a­jan­käyt­töä. Hoi­ta­jien jak­sa­mi­nen juu­ri nyt eri­tyi­ses­ti kos­ket­taa mei­tä.

En­nen poik­keus­ti­laa lä­hei­siä kävi avus­ta­mas­sa ruo­kai­luis­sa. Käy­tiin ter­veh­ti­mäs­sä, juh­lit­tiin syn­ty­mä­päi­viä. Lau­let­tiin ja muis­tel­tiin, ul­koil­tiin.

Fy­si­o­te­ra­peu­tit kun­tout­ti­vat, eri­lai­set vir­kis­tys­tuo­ki­ot toi­vat ar­keen ak­tii­vi­sen ar­jen ele­ment­te­jä.

Kam­paa­jat ja jal­ka­hoi­ta­jat ovat ka­don­neet. Suur­ta ah­dis­tus­ta ko­e­taan sekä asuk­kai­den et­tä omais­ten ja lä­heis­ten pa­ris­sa.

Ris­ti­rii­tai­set toi­veet hoi­va­ko­tien ovien au­ke­a­mi­sis­ta on usei­den mie­lis­sä.

Mo­net omai­set ovat ker­to­neet ti­lan­teen ole­van kes­tä­mä­tön. Vai­ke­as­ti muis­ti­sai­raan kans­sa yh­teys pu­he­li­mit­se ei suju. Tar­vi­taan kii­ree­tön­tä läs­nä­o­loa, kos­ke­tus­ta ja tut­tu­ja kas­vo­ja. On sel­vää et­tä psy­ko­so­si­aa­li­siin tar­pei­siin ei voi­da vas­ta­ta.

Kai­ken tä­män ikä­vän rin­nal­la on hyvä teh­dä it­sel­le mie­li­hy­vää tuot­ta­via asi­oi­ta. Mu­reh­ti­mi­seen ei ole hyvä jää­dä. Pidä huo­li­het­ki ker­ran päi­väs­sä. Puhu jol­le­kin ja ilah­du­ta omal­la soi­tol­la jo­ta­kin pu­he­lu­a­si odot­ta­vaa. Muis­tu­ta it­se­ä­si elä­mä­si hy­vis­tä asi­ois­ta. Kii­tä it­se­ä­si on­nis­tu­mi­sis­ta. Ole it­sel­le­si myö­tä­tun­toi­nen.

Hyvä ak­tii­vi­nen ar­ki on oman ter­vey­den hoi­toa.

”Tu­let­han pian mi­nut huo­maa­maan” - toi­vom­me et­tä se ai­ka koit­taa mah­dol­li­sim­man pian.

Sir­pa Re­mahl

Sai­raan­hoi­ta­ja, muis­ti­a­si­an­tun­ti­ja