Jo­kai­nen, joka on kat­sel­lut ne­tis­tä si­ko­jen hii­li­di­ok­si­di­tain­nu­tus­ta tie­tää, et­tä ta­pah­tu­ma on kuin suo­raan kau­hu­e­lo­ku­vas­ta.

Hii­li­di­ok­si­di­tain­nu­tus ai­heut­taa eläi­mis­sä ää­rim­mäi­sen voi­ma­kas­ta ah­dis­tus­ta, ja kaa­su polt­taa, ys­kit­tää ja saa ai­kaan voi­mak­kaan tu­keh­tu­mi­sen tun­teen.

Al­tis­tu­es­saan hii­li­di­ok­si­dil­le siat jou­tu­vat täy­del­li­seen pa­niik­kiin ja kir­ku­vat, tä­ri­se­vät ja kii­pe­ä­vät toi­nen tois­ten­sa pääl­le ja kaa­su­kam­mi­on sei­niä pit­kin en­nen kuin ne noin mi­nuu­tin ku­lut­tua me­net­tä­vät ta­jun­tan­sa.

Suo­ma­lai­sil­la ko­ti­ta­louk­sil­la on va­raa heit­tää vuo­sit­tain ros­kiin 120–160 mil­joo­naa ki­loa syö­mä­kel­pois­ta ruo­kaa, jo­ten kyl­lä meil­lä tu­lee ol­la va­raa mak­saa sii­tä, et­tei si­ko­jen tar­vit­si­si vii­mei­si­nä het­ki­nään ko­kea hir­vit­tä­vää kär­si­mys­tä.

Po­lii­ti­koil­ta on vaa­dit­ta­va, et­tä käyt­töön ote­taan pi­kim­mi­ten jo­kin in­hi­mil­li­sem­pi tain­nu­tus­me­ne­tel­mä, vaik­ka se oli­si­kin hie­man kal­liim­pi. Ku­lut­ta­jal­le­kin tu­li­si pa­rem­pi mie­li tie­tä­es­sään, et­tei jou­lu­pöy­dän kunk­kua ole ki­du­tet­tu.

Jo­han­na Was­st­röm

Si­poo