Sa­ri­an­na Tu­ru­la, toi­mit­ta­ja

Ko­to­nam­me asuu koo­mik­ko.

Ai­ka tar­kal­leen met­rin mit­tai­nen pik­ku­poi­ka, jon­ka sa­nal­li­nen ark­ku aja­tuk­sil­leen on avau­tu­nut vii­me kuu­kau­si­na.

Ai­em­min yri­tim­me tul­ki­ta elei­tä, il­mei­tä ja suo­raa huu­toa, mut­ta nyt yri­täm­me tul­ki­ta omia sa­no­ja ja ihan oi­kei­ta­kin, mut­ta eri­koi­sel­la ak­sen­til­la lau­sut­tu­na.

Äpy oli sa­nois­ta en­sim­mäi­nen. Ruo­ka oli usein äpy, eli kuu­ma tai kyl­mä.

Pap­pa tuli seu­raa­va­na, sen tar­koi­tuk­ses­ta ei ol­lut epäi­lys­tä­kään pap­pa-fa­nin sa­no­ma­na.

Ätä ja äpä rai­ku­vi­na huu­toi­na sai­vat äi­din vas­taa­maan vauh­dil­la kut­su­huu­toon.

Isi sai al­kuun oman lem­pi­ni­men­sä: nyn­ny. Syy­tä tai yh­teyt­tä ei tie­ten­kään löy­det­ty, mut­ta hy­vät nau­rut saim­me eri­tyi­ses­ti jul­ki­sil­la pai­koil­la nyn­ny-huu­dois­ta.

Seu­ra­si kiu­sal­lis­ta se­lit­te­lyä tun­te­mat­to­mil­le, kun kin­gi ”kyy­kyt­ti” nyn­nyä, omaa isään­sä.

On­nek­si lem­pi­ni­mi vaih­tui pian äi­jäk­si ja lo­pul­ta isik­si.

Nyt rei­lu kak­si­vuo­ti­aan sa­na­va­ras­toon kuu­luu kym­me­niä sa­no­ja ja eri­koi­sia yh­teyk­siä.

Au­to­ko­ne len­tää tai­vaal­la, tar­ha­ka­ve­rin mu­kaan ni­met­ty Ii­sa-imu­ri on tou­hu­lin lem­pi­le­lu, var­pais­ta ja sor­mis­ta tu­lee pap­pa­rai­set (eli ryp­pyi­set) kyl­vyn jäl­keen, pal­lo on ym­py­räi­nen ja Ryh­mä Hau oli pit­kään ”PA”, il­mei­ses­ti Paw Pat­ro­lin mu­kaan.

Ih­met­te­lyä elä­mäs­sä riit­tää!

Yk­si­kään pii­paa-au­to, trak­to­ri tai mikä ta­han­sa iso au­to ei li­vah­da lii­ken­tees­sä ohit­sem­me il­man ää­ne­käs­tä huo­mi­o­ta.

Ei­li­sen ha­vain­not: käpy on kum­mal­li­nen päh­ki­nä, ko­tim­me ta­ka­met­säs­sä asuu tii­ke­ri ja ih­mi­nen pa­ra­nee tau­dis­ta kuin tau­dis­ta, kun kas­voi­hin lii­ma­taan vä­hin­tään vii­si las­ten laas­ta­ria.

Päi­vä päät­tyi sy­dä­men su­lat­ta­mi­seen he­le­äl­lä ää­nel­lä lau­let­tu­na ”Tui­ki äi­ti täh­tö­nen...”

Oma ha­vain­to­ni: lap­sen tuo­ma ilo ja ih­me­tys ovat ää­ret­tö­män te­hok­kai­ta lääk­kei­tä huo­liin ja mur­hei­siin.

Eri­tyi­ses­ti tänä ke­vää­nä.