”Äi­ti, pe­lat­tai­siin­ko Af­ri­kan täh­teä?”

Nor­maa­li­o­lois­sa sai­raan lap­sen kans­sa oli­si hy­vin ai­kaa met­säs­tää ja­lo­ki­viä pe­li­lau­dal­ta. Il­moit­tai­si vain töi­hin, et­tä lap­si on ki­peä, en­kä voi tul­la töi­hin.

Enää se, et­tä jou­tuu jää­mään ko­tiin ei ole kui­ten­kaan es­te työn­te­ol­le. Ko­to­na on läp­pä­ri ja työ­pu­he­lin val­mii­na odot­ta­mas­sa. Työ­ka­ve­rit ovat vain Te­ams-vies­tien pääs­sä. Pa­la­ve­rit su­ju­vat il­man sa­man pöy­dän ää­res­sä is­tu­mis­ta.

Miel­tä kal­vaa, an­nan­ko it­ses­tä­ni lus­mui­le­van, työ­tä vie­rok­su­van ku­van, jos nyt näis­sä olois­sa il­moi­tan, et­ten voi teh­dä töi­tä – on­han mi­nul­le jär­jes­tet­ty ko­tiin kaik­ki val­miu­det työn­te­ol­le. Lap­si­kin on jo mel­ko iso ja it­se­näi­nen. Kyl­lä­hän täs­sä töi­tä voi teh­dä lä­hes nor­maa­liin ta­paan.

Kuu­los­taa­ko tu­tul­ta?

Jo ke­vääl­lä, kun kou­lut siir­tyi­vät etä­o­pe­tuk­seen pu­hut­tiin pal­jon sii­tä, mi­ten ko­ro­na-ai­ka vai­kut­taa lap­siin. Huol­ta kan­net­tiin syys­tä­kin eri­tyi­ses­ti heis­tä, joi­den ko­ti­o­lot ei­vät ole kun­nos­sa. Joi­den­kin nä­ke­mys­ten mu­kaan ko­ro­nan seu­rauk­sia pe­ra­taan vie­lä pit­kään.

Vä­hem­mäl­le huo­mi­ol­le jäi­vät kui­ten­kin ko­ti­o­lot, jois­sa ei ole suu­rem­pia on­gel­mia. Ne ai­van ta­val­li­set per­heet.

Lap­set otet­tiin pois päi­vä­ko­deis­ta ja työ­päi­vis­tä ko­to­na yri­tet­tiin vain jo­ten­kin sel­viy­tyä. Jois­sain per­heis­sä töi­tä teh­tiin yö­u­nien kus­tan­nuk­sel­la. Ai­ka mo­nis­sa per­heis­sä las­te­noh­jel­mat pyö­ri­vät sa­mal­la, kun suo­si­tel­lut ruu­tu­a­jat pauk­kui­vat.

Tämä on vain vai­he, aja­tel­tiin. Nyt kah­dek­san kuu­kaut­ta myö­hem­min voi to­de­ta, et­tä no­pe­as­ti ohi­me­ne­väk­si toi­vot­tu ajan­jak­so on ve­ny­nyt tus­kas­tut­ta­van pit­käk­si. Lap­set ovat taas päi­vä­ko­deis­sa ja kou­luis­sa, mut­ta muu­toin moni asia on en­nal­laan.

Etä­työ­mah­dol­li­suu­des­sa on kiis­tat­ta pal­jon hy­vi­ä­kin puo­lia. Las­ten nä­kö­kul­mas­ta kat­sot­tu­na nii­tä on kui­ten­kin vai­kea löy­tää mon­ta­kaan.

Saa­vat­ko lap­set tar­vit­se­man­sa huo­mi­on, kun työ ja va­paa-ajan raja on häi­ly­vä? Van­hem­muus tuo väis­tä­mät­tä ai­na mu­ka­naan riit­tä­mät­tö­myy­den tun­teen ja toi­si­naan myös huo­non oma­tun­non. Täs­sä ajas­sa eh­kä vie­lä enem­män kuin ai­em­min.

”Äi­ti te­kee tä­män yh­den työ­ju­tun vain no­pe­as­ti. Pe­la­taan sit­ten vä­hän myö­hem­min.”

Nii­na Hen­ti­lä

nii­na.hen­ti­lä@fo­rum24.fi