Su­san­na Ek­sy­mä

su­san­na.ek­sy­ma@fo­rum24.fi

– Jos voi­sin hei­laut­taa tai­ka­sau­vaa ja muut­taa jo­ta­kin suo­ma­lais­ten ko­ti­keit­ti­öis­sä, pois­tai­sin siel­tä tur­han täy­del­li­syy­den ta­voit­te­lun ja epä­on­nis­tu­mi­sen pe­lon sekä li­säi­sin ri­pauk­sen roh­keut­ta ko­keil­la uut­ta, sa­noo ou­lu­lai­nen ruo­ka­toi­mit­ta­ja ja ryh­mä­lii­kun­ta­oh­jaa­ja Au­li Has­si­nen.

Has­si­nen tie­tää omas­ta ko­ke­muk­ses­ta, et­tä par­haat re­sep­tit syn­ty­vät lu­kuis­ten yri­tys­ten ja epä­on­nis­tu­mi­sien­kin kaut­ta. Hän on laa­ti­nut elä­män­sä ai­ka­na sa­to­ja, el­lei jopa tu­han­sia re­sep­te­jä suo­ma­lais­ten ko­ti­kok­kien ilok­si.

Par­hai­ten Au­li Has­si­sen nimi ja re­sep­tit tun­ne­taan Poh­jois-Sa­vos­sa, jos­sa pir­teä te­ho­nai­nen veti kym­me­nen vuo­den ajan kan­sa­lai­so­pis­ton ruo­ka­kurs­se­ja ja teki Sa­von Sa­no­mien ruo­ka­si­vu­ja.

Sit­tem­min hä­nen ni­men­sä on tul­lut tu­tuk­si myös Kol­mi­o­kir­jan ruo­ka-ai­heis­ten ai­ka­kau­si­leh­tien si­vuil­ta.

Nyt Has­si­nen on jul­kai­se­mas­sa en­sim­mäis­tä omaa keit­to­kir­jaan­sa. Au­lin rak­kaim­mat re­sep­tit -ni­meä kan­ta­va kir­ja jul­kais­taan tä­nään kes­ki­viik­ko­na.

– Olen koon­nut kir­jaan koko ruo­kau­ra­ni var­rel­ta rei­lut kol­me­kym­men­tä pa­ras­ta ja it­sel­le­ni rak­kain­ta re­sep­tiä, Has­si­nen ker­too.

– Jou­kos­sa on ai­kaa vaa­ti­via, mut­ta myös no­pei­ta, simp­pe­lei­tä ja ar­kea hel­pot­ta­via oh­jei­ta, ku­ten vaik­ka­pa lou­nas­purk­ki­kei­tot. Mikä on­kaan kä­te­väm­pää, kuin ka­sa­ta purk­kiin keit­to­ai­nek­set ja li­sä­tä töis­sä vain kie­hu­va vesi, Has­si­nen vink­kaa.

Hän van­noo myös tah­no­jen ja dip­pi­kas­tik­kei­den ni­meen.

– Ai­na keit­ti­ös­sä ei tar­vit­se tu­her­taa tun­ti­kau­sia, vaan esi­mer­kik­si il­la­nis­tu­jais­ten tar­jot­ta­vak­si riit­tää iso kul­hol­li­nen ta­pe­na­dea tai pes­toa kera ra­pe­a­kuo­ri­sen lei­vän, Has­si­nen vink­kaa.

Kir­jas­ta löy­tyy myös Has­si­sen oma kaik­kien ai­ko­jen bra­vuu­ri­ruo­ka: lo­hi­ce­vic­he ja chi­mic­hur­ri.

Kir­ja ja di­gi­loik­ka

Has­si­nen ker­too hau­du­tel­leen­sa aja­tus­ta omas­ta keit­to­kir­jas­ta jo vuo­sia. Ko­ro­nan va­pau­tet­tua ai­kaa ryh­mä­lii­kun­na­noh­jaa­ja­na­kin toi­mi­van nai­sen ka­len­te­ris­ta ja li­sät­tyä suo­ma­lais­ten ko­toi­lu- ja ruu­an­lait­toin­toa oli ai­ka kyp­sä kir­ja­haa­veen to­teut­ta­mi­sel­le.

Kir­jan myö­tä Has­si­nen harp­pa­si myös en­tuu­des­taan tun­te­mat­to­maan so­me­maa­il­maan ja ava­si myös au­lin­keit­ti­os­sa.fi -verk­ko­si­vun.

– En­nen tätä en ol­lut ver­kos­sa tai so­mes­sa, sil­lä en ha­lua tuh­la­ta ar­vo­kas­ta va­paa-ai­kaa­ni äly­lait­teen tui­jot­te­luun. Nyt oli kui­ten­kin teh­tä­vä di­gi­loik­ka, sil­lä näi­nä ai­koi­na se tai­taa ol­la vält­tä­mät­tö­myys jos ha­lu­aa brän­dä­tä it­se­ään.

Has­si­nen ker­too mis­si­o­naan ole­van en­nen kaik­kea suo­ma­lais­ten ar­jen ruo­ka­haas­teis­sa aut­ta­mi­nen.

– Toi­vot­ta­vas­ti jat­kos­sa ou­lu­lai­set­kin tu­li­si­vat roh­ke­as­ti ve­tä­mään mi­nua hi­has­ta ruo­ka-asi­ois­sa. Niin ta­pah­tui usein Kuo­pi­os­sa, jos­sa mi­nut tun­ne­taan ai­ka hy­vin. Nau­tin ihan suun­nat­to­mas­ti, kun saan aut­taa ja an­taa ruo­ka­vink­ke­jä.

Uu­dis­ta roh­ke­as­ti

Jou­luun val­mis­tau­tu­vil­le ko­ti­ko­keil­le Has­si­sel­la on simp­pe­li neu­vo: ota ren­nos­ti ja uu­dis­ta roh­ke­as­ti.

– Jou­lu­pöy­tää voi­si läh­teä suun­nit­te­le­maan poh­ti­mal­la kak­si asi­aa, jois­ta tu­lee jou­lu­fii­lis, ja ra­ken­taa lo­put tar­jot­ta­vat jou­lu­pöy­tään ko­koon­tu­vien lem­pi­her­kuis­ta. Hän muis­tut­taa, et­tä myös pe­rin­tei­siä jou­lu­pöy­dän herk­ku­ja voi ja kan­nat­taa uu­dis­taa.

– Esi­mer­kik­si pe­rin­tei­seen jou­lu­kink­kuun saa uut­ta twis­tiä vaik­ka­pa vaah­te­ra­sii­rap­pig­la­see­rauk­sel­la pe­rin­tei­sen si­nap­pi­hun­nun si­jaan, Has­si­nen vink­kaa.

Rak­kau­den pe­räs­sä

Au­li Has­si­nen ker­too ra­kas­tu­neen­sa ruu­an­lait­toon jo pik­ku­tyt­tö­nä.

– Olen kii­rei­sen yrit­tä­jä­per­heen lap­si ja van­hem­pa­ni an­toi­vat mi­nul­le jo var­hain vas­tuu­ta per­heen ruu­an­lai­tos­ta. Ki­pi­nä syt­tyi, ja läh­din lu­ki­on jäl­keen vuo­den te­o­lo­gi­aa lu­et­tu­a­ni opis­ke­le­maan ko­ti­ta­lou­so­pet­ta­jak­si Hel­sin­gin yli­o­pis­toon.

Hel­sin­gis­tä elä­mä vei Has­si­sen Kuo­pi­oon, kun­nes nel­jä vuot­ta sit­ten erääl­lä hel­mi­kui­sel­la sun­nun­taib­run­sil­la kat­seet koh­ta­si­vat ou­lu­lais­mie­hen kans­sa ja rak­kaus roi­hah­ti en­si­sil­mäyk­sel­lä.

– Sa­ma­na syk­sy­nä hyp­pä­sin tyh­jän pääl­le ja muu­tin Ou­luun. Nyt meil­lä on 1,5-vuo­ti­as ty­tär ja voi­sin sa­noa jo ou­lu­lais­tu­nee­ni, vaik­ka aluk­si remp­se­ä­nä sa­vo­lai­se­na pi­dät­täy­ty­neem­pien ou­lu­lais­ten jouk­koon su­jah­ta­mi­ses­sa oli­kin omat haas­teen­sa, hän nau­rah­taa.