Vastustan, sanoo Kuningas Ei
Oulussa kuuluu vastustaa kaikkea uutta. Täällä siitä osataan tehdä taidetta – tai ehkä lähinnä myötähävettävää kesäteatteria. Turha on pelokkaan virkamiehen tai tuotekehitysinsinöörin innovaatioistaan huudella, juttutupalaiset ja astetta rohkeammat Facebook-juputtajat tyrmäävät ehdotuksen kuin ehdotuksen tutkimatta ja perustelematta. Kuten seuraavat:
Kallioparkki. Tietysti, koska se maksaa maltaita, ja parkkipaikkoja on jo riittävästi. Lisäksi rahat ovat pois mummojen vaipoista.
Ydinvoimalaitostyömaa. Se on yleisesti paha. Mutta yhtä hyväksyttävää on vastustaa myös lisävesivoimaa (Vuotos), tuulivoimaa (Liminganlahden linnut silpoutuvat kaksi vertaa vuodessa myllyn lapoihin), turvevoimaa (hillasuot tuhoutuvat) ja jätteenpolttoenergiaa (paha jollain vielä tuntemattomalla tavalla).
Vain energian säästäminen on hyväksyttyvää, kunhan sen tekee joku muu kuin minä.
Tilaaja-tuottaja-mallia, kaupungin brändiuudistusta ja uuden monitoimiareenan tuomista vanhojen markettien paikalle kuuluu myös vastustaa ja ivallisesti lausua niistäkin muutama vähättelevä kommentti.
Haastattelin kymmenen vuotta sitten teollisuusneuvos Jorma Terentjeffiä. Hän sanoi: ”Riittää kun 51 prosenttia päätöksistä (yrityksessä) osoittautuu oikeaksi, koska silloin jo tapahtuu kehitystä.”
Vapauttava ja rohkaiseva tieto! 49 prosenttia päätöksistä saa olla rehellisesti pielessä tai huonoja. Ne ovat silti toimineet polkuna johonkin parempaan. Tärkeintä on siis päättää.
Nousussa oleva vastustettava on kaivosteollisuuden suurinvestoinnit. Koska “kasvottomat, ulkomaiset kaivosyhtiöt vievät voitot ulkomaille ja jättävät vain savuavat rauniot”. Voitot kotiutuvat mielestäni ihan oikeutetusti omistajilleen, jos yritykset ovat ensin käyttäneet tutkimukseen, infran rakentamiseen ja laitosten ylösajoon muutamia satoja miljoonia euroja. Puhumattakaan siitä, että ala työllistää ja tuo verotuloja.
Pääsin tutustumaan yhteen ulkomaalaiseen pörssiyritykseen kaivosalalla. Missään suomalaisessa työpaikassa en ole tavannut työhönsä ja työnantajaansa niin tyytyväisiä ihmisiä. Onko mahdollista, että kaikki maailman viisaus ei asukaan Suomessa?
Työntekijöiden henkisestä hyvinvoinnista ja perheistä huolehtiminen, tai vaikka paikallisten alihankintayritysten suosiminen kilpailutuksissa eivät kuulu läheskään kaikkien suomalaisyritysten (tai edes kaupunkien) missioon. Olisiko aiheellista?
Sekä Oulun etelä- että pohjoispuolella on käynnistynyt tai käynnistymässä historiallisesti valtavat investoinnit.
Ne tulevat tarjoamaan uskomattoman määrän mahdollisuuksia niin viranhaltijoille, kouluille, yrityksille kuin työvoimallekin. Kun nyt ei vaan kävisi kuten entiselle autokorjaamoyrittäjälle, joka valitti, ettei uudessa korjaamossa käy asiakkaita.
Kun konsultti ehdotti mainoskyltin laittamista tien varteen, totesi yrittäjä, ettei se kannata, koska silloin murtovarkaat saisivat vihiä korjaamosta.
