Ei dioksiinia ruokapöytään
Yli 100 000 luonnonlohta pyrkii joka kesä vaeltamaan kudulle Tornionjokeen, mutta merikalastus leikkaa nousijajoukon kuudesosaan.
Ilman meripyyntiä Simojokeen vaeltaisi 600 lohen sijasta 3 000–6 000 lohta. Nämä erityisen arvokkaat suuret luonnonlohet pyydetään merellä ja myydään massatuotteena kassilohen hintaan. Vieläpä niin dioksiinipitoisena, ettei niitä sallita ihmisravinnoksi muissa EU-maissa.
Dioksiini on supermyrkky, joka aiheuttaa häiriötä muun muassa sukuhormonien toiminnassa ja sikiön kehityksessä. Lapsille ja hedelmällisessä iässä oleville suositellaan meillä Itämeren suuren silakan tai lohen syömistä vain yksi–kaksi kertaa kuukaudessa. Vain neljännes 15–34-vuotiaista tietää tästä.
Äidinmaidon dioksiinipitoisuus on meillä laskenut selvästi, mutta on edelleen tarpeettoman korkea. Ruotsissa ollaan tiukennettu suositusta: Itämeren kalaa tulee syödä vain 2–3 kertaa vuodessa! WHO:n suosituksen mukaan 10–15-kiloinen lapsi voisi syödä enintään yhden gramman dioksiinilohta päivässä.
Itämeren lohikanta on romahtanut. Laitospoikaset eivät enää selviydy hengissä meressä – laitoslohi ”mädäntyy”.
Aidot luonnonpoikaset, sitkeät taistelijat, selviytyvät paljon paremmin. Meren lohisaaliin määrä pudonnut kymmenesosaan 90-luvun alusta.
Aiemmin lohen merisaaliista 80-90 prosenttia oli peräisin istutuksista. Nyt neljä viidestä on luonnonlohta, jonka kuuluisi päästä kutemaan vapaisiin jokiin.
Merilohella ei ole aiempaa kansanterveydellistä merkitystä. Nyt on kaupan liki dioksiinitöntä kirjolohta ja Norjan lohta niin paljon, että Itämeren dioksiinilohi muodostaa vain alle yhden prosentin punalihaisen kulutuksesta. Istutuslohi ja luonnonlohi ovat Itämeressä yhtä dioksiinipitoisia.
Lohen kaupallista merikalastusta pidetään keinotekoisesti yllä. Muutamat kausiluontoiset työpaikat luodaan tuin ja subventioin. Pelkästään lohi-istutuksiin kylvetään miljoonia. Vain kymmenesosa istutusten arvosta saadaan takaisin saaliina. Lohen merikalastus lienee kannattamattominta taloudellista toimintaa Suomenmaassa. Mikä pahinta, luonnonlohi saatetaan yhä uhanalaisemmaksi.
Korkeasti dioksiinipitoinen luonnonlohi ei kuulu kaupan kalatiskille. Suomi hakee nyt jatkoa poikkeuslupaan dioksiinilohen pyyntiin. Ruotsin tapaan meidän on syytä vetää hakemus pois. Emme tarvitse dioksiinilohiskandaalia.
Jos luonnon villejä emolohia ei tapettaisi merellä vaan päästettäisiin vaeltamaan kotijokiinsa, saisimme nopeasti ja ilmaiseksi hulppean määrän uusia elinkykyisiä luonnonpoikasia. Lohen uhanalaisuuden uhka väistyisi ja mahdollista olisi pyytää varovasti ja ekologisen kestävästi eri jokien huippuarvokasta lohta.
Lohen tuotto on monikymmenkertainen matkailukalastuksessa Suurina Elämyksinä.
