Kaksikko kiperissä tilanteissa
Sotahevonen kopsuttelee ensi-iltaan Oulun kaupunginteatterin suurelle näyttämölle lauantaina.
Heppana on teatterieläin Heikki, jota nukettavat Inka Autio (pää), Antti Karjalainen ja Tuomas Kumpulainen.
Nurmeksen markkinoilla Heikin kanssa ystävystyvät venäläisdesantit, lentäjäluutnantti Savolenko (Mikko Leskelä) ja apteekkari Kunitsin (Lasse Karkjärvi).
Heidän koneensa on tehnyt pakkolaskun korpeen, ja vakoojien tehtävä uhkaa karahtaa kiville.
Leskelä, millainen tapaus tämä näyttelemäsi luutnantti onkaan?
– Savolenko on lähtökohdiltaan sotilas, jämäkkä ja suoraviivainen.
– Seikkailun edetessä hänestä paljastuu herkkiä piirteitä. Hänessä tapahtuu muutos, koska selviytymisstrategiaa ei ole.
Näyttelijä naurahtaa, että häntä aidosti ilahduttavat ne tilanteet, joihin roolihenkilö ajautuu.
Silkasta koheltamisesta ei ole kyse – sympaattisissa antisankareissa Savolenkossa ja Kunitsinissa on myös alakuloa.
– Ovathan he joutuneet kauaksi kotoaan, kauaksi rakkaistaan. Roolihahmossani on samankaltaista melankoliaa, jonka tunnistan itsestäni, Leskelä miettii.
Savolenko on Narvassa syntynyt orpo, hieman alle nelikymppinen mies, jolla on morsian Moskovassa.
Leskelä ei tee venäläishahmostaan vitsiä eikä karikatyyriä, vaikka puhuukin tietyllä aksentilla.
– Oli roolihahmoni sitten kuka tahansa, niin pyrin aina olemaan hänen puolellaan.
Kevättalvi 1942
Kaksikko joutuu kiperiin tilanteisiin, mikä heidän kannaltaan on traagista.
Katsoja taas näkee tilanteet koomisina, joten näytelmä lähestyy tyyliltään tragikomediaa.
– Seikkailukomediaksikin sitä voitaisiin nimittää, Leskelä sanoo.
Näytelmässä eletään jatkosodan toista vuotta. Kyseessä on Arto Paasilinnan maalaama rosoinen ajankuva Koillismaan ja Kainuun väestä.
Suuren näyttämön tekniikka pääsee valloilleen: lentokoneiden äänet kuuluvat yleisön yllä ja räjähdykset tärisyttävät valokalustoa.
Videokuvassa on uutiskatsauksia jatkosodasta.
Oikeista Kainuussa liikkuneista venäläisdesanteista Leskelä kuuli hiljattain äitinsä 80-vuotiaalta naapurilta.
– Täti kertoi, että lähikylissä oli saunotettu desantteja – ihan niin kuin näytelmässäkin. Ja aika lähellä äitini kotia on tuntemattoman neuvostoliittolaislentäjän hauta, Leskelä vertaa reaalimaailmaa fiktioon.
Hevosmies hänestä on tullut vasta näytelmän myötä.
– Heikin vaikutuksesta olen entistä enemmän hevosten ystävä, näyttelijä nauraa.
Ohjaaja Tommi Auvisen mukaan näytelmän sodanvastainen henki kulminoituu Heikkiin. Hevonen on viaton luontokappale, joka joutuu mukaan ihmisten sotiin.
Näytelmässä hevoselle todetaankin: Sellaista on sota. Kysyttiinkö sinulta, haluatko valloittaa Neuvosto-Karjalan?
