Jotta tietäisimme enemmän
Kaltereiden välistä työntyy vaaleanpunainen kärsä.
Ollaan Oulun yliopiston koe-eläinkeskuksen tutkimusosaston ”nasulassa”. Karsinoissa röhkii tällä hetkellä neljä sikaa.
Niitä odottavat tutkimukset, jotka liittyvät ihmisaivojen suojaukseen sydänkirurgian yhteydessä.
– Mikäli eläinkokeet kiellettäisiin, sairauksien ja niiden hoidon tutkiminen hankaloituisi suuresti, aloittaa keskuksen johtaja, dosentti Hanna-Marja Voipio.
Oulun yliopiston eläinkokeellisen tutkimuksen painopiste on lääketieteessä.
Eniten yksittäisistä tautikokonaisuuksista tutkitaan sydän- ja verisuonitauteja mutta myös esimerkiksi syöpiä.
Hoidollisia tuloksia tavoittelevassa kantasolututkimuksessa pyritään esimerkiksi kasvattamaan sydänlihasta vaurioituneen tilalle.
Jonkin verran koe-eläimiä käytetään tuotekehittelyyn.
– Testataan esimerkiksi, millä materiaalilla vaikkapa luuta voidaan korjata, Voipio kertoo.
Joskus koe-eläimet päätyvät leikkauspöydälle uuden tekniikan ääreen.
Kirurgit tekevät sioille kokeellisia tähystysleikkauksia ja rotille vaativia mikrokirurgisia toimenpiteitä, jotta nämä onnistuisivat, kun potilaana on ihminen.
– Silloin tällöin tuotamme eläimissämme vasta-aineita diagnostiseen käyttöön, mutta varsinaisia lääkeainetestauksia emme tee.
Koe-eläimiä koskeva lainsäädäntö on erittäin tiukka. Pohjana ovat eläinsuojelulaki- ja asetus, koe-eläintoiminnan lainsäädäntö, eurooppalainen yleissopimus ja EU:n koe-eläindirektiivi.
– Ensi vuoden alusta koe-eläinlaitoksiin on muodostettava virallinen eläinten hyvinvoinnista vastaava ryhmä, joka seuraa, että kokeet tehdään oikein.
– Nykyisen koeluvat antavan valtakunnallisen eläinkoelautakunnan rinnalle tulee koe-eläinten suojelua käsittelevä valtakunnallinen komitea, Voipio kertoo uudistuksista.
Eläimen arvo?
Kaikilla koe-eläinkeskuksen eläimillä ei edes tehdä kokeita. Valtaosasta kerätään lopettamisen jälkeen kudosta.
Viime vuonna Oulussa käytettiin varsinaisiin eläinkokeisiin 8 160 hiirtä, kun kokonaismäärä oli 29 865.
Eläimiä oli kaikkiaan 35 800, joista valtaosa hiiriä ja rottia. Sikoja oli 74, lampaita 29 ja kaneja 16.
Yksikön asukkaisiin kuuluvat myös siitoseläimet, joilla tehdään lisää koe-eläimiä.
– Hiiret ja rotat ovat pääasiassa omaa tuotantoamme. Harvinaiset kannat tilaamme ulkomailta. Myös kanit ostamme ulkomailta kaupallisilta tuottajilta.
– Possut ovat tavallisia lihasikoja ja tulevat tästä läheltä. Lampaita hankimme pari kertaa vuodessa Etelä-Suomesta.
Mikä on koe-eläimen arvo?
– Se voi olla suunnaton! Arvoa voidaan punnita yksittäisen tutkijan, tiedeyhteisön, yhteiskunnan tai ihmiskunnan näkökulmasta, Voipio vastaa.
Tutkijat tekevät koe-eläinten avulla väitöskirjoja, jotka puolestaan tuovat suoranaista rahaa yliopistoille mutta myös mainetta ja kunniaa tutkijoille.
Lääketieteen kannalta samaiset eläimet voivat johtaa tieteelliseen läpimurtoon ja ihmishenkien pelastamiseen.
Parempi elämä
Eläinkokeen raja menee neulanpistossa tai siihen verrattavassa kärsimyksessä.
Voipio tunnustaa, että koe-eläintieteilijät keskustelevat paljon etiikasta.
Takaraivossa jyskyttää ajatus hyödyn ja haitan tasapainosta: onko koe kärsimykseen suhteutettuna tarpeellinen?
– Ei mene viikkoja, ettenkö itsekin ajattelisi, onko tämä oikein.
Voipio on eläinlääketieteen tohtori, harvoja maassamme, jotka ovat erikoistuneet koe-eläinlääketieteeseen.
Valmistuttuaan vuonna 1983 hän on työskennellyt aina koe-eläinten parissa, ensin Kuopiossa ja vuodesta 1997 Oulussa.
Voipion oman tutkimuksen keskiössä on koe-eläinten elämänlaatu. Jokapäiväisessä työssään hän saa aidosti vaikuttaa siihen, miten eläimet voivat ja miten tutkijoiden pitäisi työskennellä, jotta koe-eläinten hyvinvointi turvataan.
Erityistä huomiota kiinnitetään eläimen käsittelyyn, ruokintaan ja virikkeisiin. Eläimille puhutaan ja niitä silitellään.
– Paperia ei pidä repiä rotan tai hiiren päällä, sitä ne pelkäävät. Ja kun häkkiin laitetaan tunneli, eläin saa puuhaa ja sen vireystaso kasvaa.
Valtaosalla Oulun koe-eläimistä on käytössään kaksinkertainen tila verrattuna siihen, mitä laki vaatii.
– Kanit pääsevät häkeistään päiväksi hyppimään isompaan karsinaan. Ne viihtyvät paremmin ja niiden kunto paranee, Voipio kertoo.
Keskuksen toinen eläinlääkäri Sakari Laaksonen tekee parhaillaan väitöstutkimusta, joka käsittelee koe-eläinten ruokkimista ja siihen liittyviä eläinten hyvinvointisairauksia.
Hänen tutkimusryhmänsä on kehittänyt rehulaudan. Ruoka ei olekaan vapaasti rottien saatavilla, vaan siimahäntien on tehtävä työtä saadakseen ruokansa. Näin ne pysyvät hoikempina ja elävät kauemmin, jolloin kokeita voidaan tehdä pienemmällä eläinmäärällä.
Kärsiikö koe-eläin?
– Ei yleensä. Toimenpiteet ovat hyvin pieniä, verrattavissa neulanpistoon.
– Kun eläintä pidetään pienessä häkissä, niin kyllähän se kärsii. Ja vaikka kirurgisissa toimenpiteissä, esimerkiksi rintaontelon avaamisessa, kipua lievitetään, jonkinasteinen kärsimys jää, kuuluu Voipion rehellinen vastaus.
Oulun koe-eläinkeskuksen toiminnassa noudatetaan kolmen R:n-periaatteita: Reduction – vähemmän, Refinement – paremmin, Replacement – korvaten.
