Jäätelötehdas kotitilalla
Sanna Kokkoniemi, 27, on entinen tietokonenörtti ja nykyinen maitotilallisen emäntä Ylikiimingin Jolokselta.
Navetan sijaan hänet löytää jäätelötehtaasta.
Hymy on herkässä, ja se yltää silmiin. Kokkoniemi onkin sanojensa mukaan ylpeä ja onnellinen ihan kaikesta.
– Vielä kaksi vuotta sitten mietin, mikä minusta tulee isona. Tässähän se on! nuori yrittäjä esittelee.
Sortolan jäätelö täytti heinäkuussa vuoden.
Tehdas perustettiin hänen miehensä Markun, 31, isännöimälle maitotilalle taloon, josta sukulaismies muutti tien toiselle puolelle.
– Olohuoneesta tehtiin myymälä. Jäätelökone pyörii samassa huoneessa, jossa appiukkoni syntyi.
Sortolan jäätelö matkaa 23 myyntipaikkaan Oulun seudulle. Joukossa on muun muassa oululaisia ravintoloita sekä S- ja K-ryhmän kauppoja.
– Tässä kuussa tulee ainakin neljä lisää. Resurssit riittävät myyntipaikkojen tuplaamiseen, yritystään yksin pyörittävä Kokkoniemi laskee.
Taustalla on kansainvälinen Maatalon Jäätelö -konsepti, joka perustuu siihen, että jäätelö valmistetaan tilan omasta maidosta.
Ajo Ouluun
kypsytti
Tila on ollut samalla suvulla 1700-luvulta saakka.
– Markku taitaa edustaa kymmenettä sukupolvea, Sanna Kokkoniemi laskee.
Samassa pihapiirissä asuvat Sanna ja Markku omassa talossaan ja Markun vanhemmat omassaan.
– Markku kysyi minulta aikoinaan varovasti, että mitäs jos jäisimme tähän.
– Vastasin että ok, kunhan hän ei oleta minun ryhtyvän tilan emännäksi. Se osa kuuluu Markun Salme-äidille.
Pariskunta muutti tilalle keväällä 2004. Datanomiksi lukenut Sanna kulki edelleen töissä kaupungissa.
Esikoinen Sini syntyi viisi vuotta sitten. Oskari on neljä ja Verneri kaksi.
– Verneriä odottaessani sain tarpeekseni työmatka-ajosta Ouluun. Kun Markku huomasi lehti-ilmoituksen, jossa haettiin jäätelöyrittäjää, tartuin siihen.
Pariskunta kävi tutustumassa vastaavaan konseptiin Kuorevedellä. Heille esiteltiin jäätelön valmistamista ja heillä maistatettiin valmiita tuotteita.
– Jäätelöhulluna sanoin Markulle jo samana päivänä, että kyllä me tähän ruvetaan.
Kokkoniemi haki pankista rahoituksen ja osti Maatilan Jäätelöltä laitepaketin, purkit, 500 reseptiä, koulutuksen ja muutakin tietotaitoa.
Terveystarkastajalta hän kysyi neuvoja tämän tästä, kun tilaan kuuluva pienehkö talo remontoitiin tehtaaksi ja myymäläksi.
– Olen tässä Markun tilan vuokralaisena. Maidonkin ostan mieheltäni, jäätelöyrittäjä hymyilee.
Lähiruoka
sulaa suussa
Sanna Kokkoniemi kipaisee tehtaaltaan navetan maitohuoneeseen.
Ämpäri täyttyy raakamaidosta, joka on lypsetty samana aamuna ja jäähdytetty tankissa.
– Osan kermasta separoin itse, osa tulee maitoauton mukana, Kokkoniemi kertoo.
Jäätelöönsä hän käyttää muitakin lähiraaka-aineita.
Esimerkiksi mustaherukkajäätelön herukat ovat omasta pensaasta. Mansikkajäätelön marjoista valtaosa on ylikiiminkiläistä marjaa.
– Käyttämäni raaka-aineet ovat todella vähän käsiteltyjä, hän painottaa.
Kokkoniemi lupaa, että hänen jäätelöään saa oikeasti syödä, niin täyteläistä se on.
– Eikä makua voi edes verrata suurten laitosten teollisesti valmistettuihin jäätelöihin, hän jatkaa.
Kokkoniemen suunnitelmissa on istuttaa omenapuita ja lisätä marjapensaita. Likööriä hän ei sen sijaan rupea keittelemään.
– Baileys-liköörin ostan Kiimingin Alkosta. Käytän sitä mausteeksi yhteen suosituimpaan jäätelöömme.
– Mies kuittaileekin, että pitäisikö hänen huolestua, kun Alkon myyjät jo moikkailevat tuttavallisesti, Kokkoniemi nauraa.
Mies ja anoppi
hoitavat lehmät
Pihattonavetassa soi radio.
Sitä kuuntelee tilan lypsykarja, punaruskeavalkoiset ayshiret ja mustavalkoiset friisiläiset.
Lypsäviä on 70-päisestä karjasta 35–40. Aina 6 kerrallaan astelee lypsyasemalle.
– Totta puhuakseni aristelen lehmiä. Siksi jätän nämä navettahommat Markulle ja anopilleni, jäätelöntekijä tunnustaa.
Kun jäätelötehdas iltapäivällä sulkee ovensa, Kokkoniemi hakee lapsensa päiväkodista ja jatkaa päivää perheenpyörityksen merkeissä.
Illansuussa hän vielä istahtaa lehmäkuvioiseen pakasteautoonsa ja toimittaa muutaman tilauksen.
– Kyllä minulla on vahva usko tähän, mitä teen, Kokkoniemi vakuuttaa ja miettii yrityksensä laajentamista.
– Voisin myydä myös muuta kuin jäätelöä. Esimerkiksi hunajaa ja muita hyviä paikallisia tuotteita.
Seuraava jäätelöntekijäsukupolvikin kolkuttelee ovella.
Homma menee kuulemma niin, että Sini tekee jäätelöt ja Oskari lypsää lehmät.
Pikku-Verneristä tulee varmasti oiva koemaistaja.
