Pateniemen lukiolaiset Istanbulissa
Tiistai 10.5.
Pitkän lennon jälkeen saavuimme viimein Istanbuliin. Metropoletteja ostaessamme suhtauduin varauksellisesti paikalliseen, hyvin huonosti englantia puhuvaan mieheen, joka yritti auttaa meitä rahan vaihdossa, olinhan kuullut kaikenlaisia tarinoita ryöstelijöistä. Sain kuitenkin myöhemmin kokea ennakkoluuloni vääriksi, sillä Istanbulissa nimittäin kaikki paikalliset auttavat turisteja.
Hotellille asettumisen jälkeen lähdimme yhdessä porukalla kiertelemään lähialueelle. Jokainen kadunpätkä oli täynnä katukaupustelijoita ja erilaisia pieniä kojuja. Ensimmäisen illan aikana meitä vaivasi uskomattoman moni hajuvesikauppias, joiden toinen toistaan uskomattomammat myyntipuheet saivat meidät huvittuneiksi. Tavaraa oli joka lähtöön ja hinnatkin olivat aina neuvoteltavissa. Loppujen lopuksi kaikki oli länsimaiselle lähestulkoon ilmaista.
Ennen hotellille palaamista kävimme yhteisellä illallisella hotellin viereisessä ravintolassa. Yllätyimme positiivisesti ravintolan hyvästä palvelusta ja ruoasta, joka oli erittäin maittavaa.
Keskiviikko 11.5.
Aamulla aikaisen herätyksen, aamupalan ja ennakolta valmisteltujen esitelmien jälkeen suuntasimme kohti Hagia Sofiaa ja Sinistä moskeijaa. Saatoimme vain hämmästellä, kuinka yksityiskohtaisesti rakennukset oli tehty omiin aikakausiinsa nähden. Aamupäivän lopuksi kävimme vielä ihmettelemässä Yerebatan Sarayn ”uponnutta palatsia”, joka toimi aikanaan maanalaisena vesisäiliönä.
Silmänruoka ei loppunut tähän, sillä kävimme vielä ihastelemassa Istanbulin tarjoamia maisemia lähes 70 metriä korkeassa Galatan tornissa. Galatan tornilta suuntasimme kohti maustebasaaria ja söimme yhteisen illallisen ennen hotellille paluuta.
Runsaasta kävelystä uupuneina laitoimme aikaisin nukkumaan ja valmistauduimme seuraavaa päivää varten.
Torstai 12.5.
Aamuherätyksen jälkeen teimme lautalla lähes kolmetuntisen risteilyn Bosporinsalmen ympäri. Nousimme lautalta pienen satamakylän kohdalla, jossa saimme tehdä ostoksia ja ihastella maisemia. Parin tunnin päästä pääsimme seuraavalla lautalla takaisin. Risteilyn jälkeen otimme suunnaksemme Suuren basaarin. Suuri basaari on ikään kuin kauppakeskus, jossa on lähes 60 katua ja satoja eri liikkeitä. Basaarilla tinkaaminen on sallittua. Lähes aina myös suotavaa, sillä basaarin kauppiaat yrittävät aina myydä länsimaalaiselle kalliimpaan hintaan. Suurin osa basaarilla myytävistä tuotteista on piraatteja, kuten lähestulkoon kaikki mitä saat ostettua kaduiltakin. Basaarin kauppiaat osasivat puhua paremmin englantia kuin valtaosa katukauppiaista.
Illalla palasimme takaisin hotellille reput täynnä ostoksia, jotka saimme kohtuulliseen hintaan.
Perjantai 13.5.
Aamulla herättyämme suuntasimme kohti Topkapin palatsia, joka toimi aikoinaan Ottomaanien valtakunnan hallintopaikkana. Noin 80,000 neliömetrin kokoisessa palatsissa ja haaremissa riitti nähtävää lähes koko päiväksi. Yksi matkan hauskoista hetkistä koettiin, kun lauma japanilaisia turisteja hyökkäsi valokuvaamaan oppilaitamme, jotka pelleilivät ja poseerasivat koulun teatterikurssille ostamiemme turbaanien ja haaremineitosten päähineiden kanssa. Illan saimme pitää vapaata ja kierrellä kaupunkia. Saatoimme tällä kertaa myös valvoa hieman pitempään ja katsoa Suomi - Venäjä jääkiekko-ottelua, sillä aamulla ei ollut lainkaan herätystä.
Lauantai 14.5.
Pitkään nukuttuamme otimme poikien kanssa aurinkoa hotellin kattoterassilla ja lähdimme kiertelemään lähialueelle. Osa porukasta lähti opettajien johdolla Taksimin aukiolle shoppailukierrokselle ja tekemään haastatteluja Forum24:n juttua varten Illalla kokoonnuimme koko porukan kanssa hotellin aulaan ja menimme taksilla hienoon ravintolaan viettämään turkkilaista iltaa. Paikan päällä saimme katsoa tanssiesityksiä ja syödä ruokaa, joka oli mielestäni aivan liian hienoa omaan makuuni. Vaan väliäkös tuolla, hauskaa oli varmasti koko porukalla!
Sunnuntai 15.5.
Kävimme Dolmabahcen palatsissa ottamassa selvää minkälaista elämää viimeiset sulttaanit ja Turkin tasavallan ensimmäinen presidentti Mustafa Kemal Ataturk olivat viettäneet. Näimme paljon huimia huoneita, suurin vastaanottoseli oli yli 30 metriä korkea, ja mm. Ataturkin kuolinvuoteen. Palatsi oli täynnä komeita kristallista tehtyjä kattokruunuja, joista painavin painoi uskomattomat 4,5 tonnia.
Dolmabahcen jälkeen osa porukasta palasi takaisin hotellille ja loput menivät hammamiin opettajien johdolla. Naisten yhteinen hamam-ilta oli tyssätä Internetin sensurointia vastustavaan mielenosoitukseen, joka täytti melkein koko kilometrejä pitkän Istiklal- kävelykadun ja hidasti liikkumista. Kuuluun Cemberlitas-hamamiin kuitenkin päästiin ja tytöt kehuivat paikan olleen hintansa väärti. Illalla katsoimme koko porukan kanssa Suomen jääkiekon MM-finaali ottelua Ruotsia vastaan. Suomen voiton jälkeen huusimme niin kovaa että varmasti koko hotelli ja puoli naapurustoa heräsi, lauloimme Maamme-laulun ja osa oppilaista innostui jopa hyppäämään uima-altaaseen. Hotellin ravintolatyöntekijä tosin ei ollut yhtä innoissaan voitostamme
Maanantai 16.5.
Viimeinen päivä ennen kotiinpaluuta. Mikäs olisi sen parempaa kuin lähteä risteilylle kohti Prinssisaaria? Pitkän matkan jälkeen pääsimme pikkukylään, jossa kävimme yhdessä syömässä ja jonka jälkeen vuorossa oli ajelua hevosvaunuilla. Suhtauduin koko hevosajelu-hommaan suurella varauksella, mutta onnekseni sain yllättyä positiivisesti. Kyyti oli aivan mahtavaa, eikä mitään hiljaista niin kuin olin kuvitellut. Jotkut paikalliset jopa hyppäsivät vaunumme siivelle ajettuaan rinnallemme tandem-pyörällä.
Paluumatkalla saimme nauttia tyynestä merenkäynnistä ja lämpimästä auringonpaisteesta. Mikäs sen parempaa – tänne voisi jäädä vaikka asumaan. Yritän mielessäni vangita sen hetken ja ne maisemat laivan kannella jolloin olimme matkalla takaisin Prinssisaarilta, joita voin sitten kylminä syysiltoina muistella. Tiesin etten pääsisi kokemaan mitään niin ainutkertaista kovin montaa kertaa elämäni aikana.
Illalla pakkasimme tavaroitamme haikeilla mielillä. Viikko oli kulunut aivan hirveän nopeasti ja tuntui että olisihan tänne voinut vielä toiseksikin viikoksi jäädä. Matkalaukut pakattuani rupesin nukkumaan ja mietin, mihin teen seuraavan matkani. Istanbulin reissu oli selkeästi muuttanut käsitystäni turkkilaisista ja koko islamilaisesta kulttuurista. Maailmankuvani oli avartunut.
Kirjoittaja: Sampsa ’Sike’ Kovala
Kirjoita kommentti
