Koukussa nykyaikaan
Edustan sukupolvea, joka hädin tuskin muistaa ajan ennen kännyköitä ja internettiä. Hiljattain jouduin kuitenkin palaamaan tähän aikaan, lapsuuteeni.
Kannettava tietokoneeni alkoi temppuilla, eikä päästänyt minua enää karkaamaan todellisuudesta netin syövereihin.
Matkapuhelimeni kastui, eikä suostunut enää aukeamaan. Eikä puhelimen herätyskello täten herättänyt minua ajoissa ensimmäisenä harjoitteluaamunani täällä Forum24:ssä.
Myöhästymisestä viis, suurin murhe oli yksinäisyyden tunne. Olin pudonnut oravanpyörästä, enkä pystynyt seuraamaan ystävieni elämää facebookissa.
Harvinaisempaa vaihtoehtoa, soittamista, en myöskään pystynyt suorittamaan. Todella, todella ahdistavaa.
Mitä, jos joku on vaikka kuollut? Tai yrittää lisätä minua kaverikseen?
Vihaan lomamökkimainoksia, joissa lukee seuraavaa: Jätä matkapuhelimesi ja läppärisi kotiin ja tule luonnon rauhaan rentoutumaan. Unohda kaupunkielämä hetkeksi – ota mukaan vain reppu ja virveli. Mitään muuta et tarvitse.
Minä tarvitsen. Olen täysin koukussa nykyaikaan.
Enemmän koukussa kuin ne kalat, jotka tuolla virvelillä saisin. Rentoudun paljon paremmin lukemalla täysin tyhjänpäiväisiä statuspäivityksiä tai selaillen hassunhauskoja kuvia. Vielä pari-kolme vuotta sitten tunsin häpeää myöntää tämän.
Enää en.
Vain reilulla kahdella miljardilla ihmisellä on pääsy Internettiin. Mitä tekevätkään nämä jäljelle jäävät melkein viisi miljardia ihmistä? Kuinka he viettävät vapaa-aikansa? Tapaavatkohan he toisiaan? Kuulostaa vanhanaikaiselta.
Toivottavasti heillä on sentään kännykät käytössä. Jos ei kenttää ole, niin ainakin Angry Birdsin takia.
Huomasin juuri, että tänään on päivä, jolloin matkapuhelinliittymäni siirtyy toiselle operaattorille. Uusi sim-kortti jäi kotiin. Kortti olisi pitänyt jo vaihtaa. Vanha kortti ei enää toimi, eikä täten puhelimenikaan.
Onneksi työpaikan netti toimii. Pikkuisen ahdistaa silti.
